Välissä koko maailma

 

Tahattomasti lapsettomasta tuntuu helposti, että hänen ja lapsiperheellisen välissä on koko maailma. Muuri on niin suuri, ettei koloja ole. Eri puolilla on erilaiset intressit ja erilaiset murheet.

Mirka Maaria kirjoitti eilen täällä yksinäisyydestä.  Tekstin luettuani tunnen hieman syyllisyyttä siitä, että olen nauttinut yksinäisyydestä nyt muutaman päivän ajan. Perheeni on ollut lomalla poissa kotoa ja minä vielä töissä. Se ollut vaihtelua. Olen kuullut paremmin itseäni. Vapaaehtoisella ja tahattomalla yksinäisyydellä on eronsa.

Koko maailma voi olla myös heteroseksuaalin ja homoseksuaalin välissä. Myös juridisesti. Ja eritavoin Raamattua tulkitsevien välillä. Eri puolelta maailmaa voi kuulla joutuneensa tuomituksi iankaikkisesti eri maailmaan.

Monesta aikuisesta lapsesta tuntuu näin lomalla vanhempansa kohdatessaan, että välissä on koko maailma. 

Toiselta puolelta palloa ei näe toiselle puolelle. Ei oikein edes kuule.

Kerran oppilaitospappina seison yliopiston käytävällä. Vieressäni kaksi opiskelijaa pohtivat sitä, kuinka on helpointa tutustua niihin, joilla myös on paljon rahaa käytettävissä. Olin kiljaista kauhusta. Sain pidettyä suuni kiinni. Se oli virhe. Olisi pitänyt osallistua rohkeasti keskusteluun ja kuulla lisää, mikä köyhemmissä tuntuu vieraalta.

Löytyykö ymmärrystä? Puolin ja toisin. Tai halua ymmärtää? Voisiko jotain jättää sanomatta ihan vain siksi, että ottaa toisen erilaisuuden huomioon? Tai olisiko mahdollista kysyä, miten sinä erilaisessa elämäntilanteessa oleva näet maailman? Löytyisikö sittenkin jotain yhteistä? Tai voisiko erilaisesta positiosta avartaa toisen maailmaa?

Tässä kuvassa yhteisellä retkellä vaalea poika kysyi tummemmalta, miten sinä syötät aasia. Isompi poika näytti pienemmälle hänen tapansa. Sitten he syöttivät aasia yhdessä.

 

– Minna T.

– kuva: Minna T.