Vapaus

 

Saan elää lempivuodenaikaani.  Luonto vaipuu kauniisti hiljalleen nukkumaan. Tänään huomasin, että monissa puissa on vielä paljon vihreitä lehtiä. Se tarkoittaa sitä, että ruskan väreistä saan nauttia vielä jokusen viikon.

Päivien muuttuessa hiljalleen lyhyemmiksi pitäisi antaa itsellekin lupa hidastaa tahtia. Jospa ei tarvitisi olla niin tehokas kokoajan. Huoh. Tämä on ikuisuuspainini. Sopivan työtahdin löytymisen vaikeuteen on minun kohdallani monia haasteita. Innostus. Lukuisat haastavat ja kiinnostavat projektit. Ja  ihmiset. Myös taloudellinen pakko. Lapset. 

Kirkkovuoden teema on tänään kristityn vapaus. Monet elämäni sitoumukset olen vapaasti valinnut. Puolison, avoimuuden lasten tulolle, talon, työn.  Vapaus ei tarkoita sitä, että en kantaisi omaa vastuutani. Ja haluan kantaa. Vaikka välillä vastuu painaakin

Vapauteen Kristus vapautti meidät.

Pakko ei ole tehdä hyvää. Pakko ei ole harjoittaa hengellisyyttä. Kuten vaikkapa rukoilla. Mikään ei ole pakko. 

Sisäinen vapaus on sitä, että vapaasta halusta haluan olla edistämässä lähimmäisteni hyvää. Tieten tahtoen en tahoisi kiviä kasata toisten polulle. Joku vastuuosuus minulle on myös siinä, miten tämä maa ja maailma makaa. Omilla valinnoillani on väliä.  

Vaahteroiden alla kuulen mielessäni kahden eri maailmanparantajan äänen:

 

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus.
– Vexi Salmi

Mikään ei ole pakko. Paitsi nukkua ja syödä riittävästi. Niiden pitäisi olla  ihmisoikeus ja velvollisuus. Jo yksissään niissä on monilla jokapäiväinen haasteensa – monista monista syistä. Ei luovuteta.

– Minna T.