Voiko Jumalaa edes olla?

Voiko Jumala olla olemassa, jos maailma on näin paha? Viime viikonlopun perhesurmaa käsitellään lehtien otsikoissa ja ihmiset miettivät, että missä hyvä Jumala oli, kun tällaista tapahtui. Miksi tapahtuu vain pahaa, miksi ei tapahdu ihmeitä? Vai eikö Jumalalla olekaan kykyä tehdä mitä vaan?

Minä mietin, että ehkä Jumala kuitenkin oli siinä kodissa, jossa kaikki kamala tapahtui. Ehkä Jumala oli siellä ja itki. Ehkä Jumala itki ja mietti murheissaan, miksi ihmiset ottavat kohtalonsa tuolla tavoin omiin käsiinsä. Ehkä Jumala itki ja mietti, miksi ei tapahdu ihme ja ihminen jättää pahan tekonsa tekemättä.

Mutta toisaalta, maailmassa tapahtuu ihmeitä joka päivä. Kun luet tätä, lapsia syntyy maailmaan. Kun luet tätä, joku kohtaa kaltaisensa ja rakastuu. Ja joissain pöytäseurueissa parhaillaan ystävät nauravat vedet silmissä, sillä hetken elämä on hyvä. Uutista näistä ei kuitenkaan saa.  Ja kuinka monta ihmettä tapahtuu niin, etten huomaa? Kuinka monelta onnettomuudelta olen välttynyt ilman, että tiedän siitä?

Jos vain saisi kyvyn nähdä ihmeitä sielläkin, mistä kukaan ei enää jaksa niitä etsiä. Jos osaisi ihmetellä maailmaa samalla tavoin kuin lapset. Jos jaksaisi uskoa mahdottoman olevan mahdollista, niin kuin lapset uskovat. Jos jaksaisi tässä aikuisten maailmassa ajatella, että ehkä jonain päivänä minäkin osaan lentää.

Tuttavani oli keskustellut 6-vuotiaan poikansa kanssa ihmeistä. Poika oli kummastellut, miksi aikuiset eivät usko ihmeisiin. Isä oli perännyt pojaltaan, että millä perusteella poika uskoo ihmeisiin. Poika oli sanonut, että: ” koska huomenna menemme retkelle ja siellä saa paistaa makkaraa. Se on ihmeellistä.”