Ymmärtäisit hävetä!
Olin 4-vuotias. Minulla oli uusi kesämekko päällä ja olin vanhempieni kanssa vieraana erään sukulaiseni syntymäpäivillä. Aikuiset istuivat päivänsankarin olohuoneessa huoneen laitoja kiertävässä ringissä, niin kuin suomalaisilla 50-vuotispäivillä on usein tapana. Minä leikin omissa ajatuksissani keskellä lattiaa.
Pienten tyttöjen mekot ovat usein sillä lailla lyhythelmaisia, että ne helposti nousevat leikin touhussa ylös. Yhtäkkiä kesken leikkini minä kuulin jonkun aikuisista sanovan, että minkälainen hieno neiti on sellainen, jolla näkyy alushousut. Sitten aikuiset nauroivat. Minä olin siinä keskellä nauravaa piiriä ja häpeä kävi ylleni vieden mukanaan mukavan mielikuvitusmaailman, jossa olin juuri ollut.
Ihmiseen tarttuu niin monenlaista häpeää elämän varrella ja häpeän muistaa yli vuosien. Häpeän jälki on voimakas. Häpeä hävettää vaikka olisi yksin omassa kodissaan. Minä vaihdan omassa mielessäni puheenaiheitta, jos jokin häpeää aiheuttava muisto juolahtaa mieleeni tai saatan vaikka yskähtää ääneen, jotta ajatus katkeaisi.
Vaikka suru häviää suremalla, niin häpeä ei häviä häpeämällä. Häpeä kaipaa hoidokseen hyväksyntää. Tunnen joskus hävettävinä tilanteet, kun seurassa kertomaani juttua ei kuunnellakaan loppuun, vaan joku keskeyttää minut puhumalla päälle. Tällaisen reaktion ihmisessä voi kuulemma aiheuttaa jokin lapsuuden häpeäkokemus.
Monet kantavat taakkanaan suurta häpeää vuosi vuoden jälkeen. Sellaista häpeää, joka lamauttaa ja vaivaa päivittäin. Ja kuinka usein on juuri niin, että ihmisen häpeä ei ole hänen itse aiheuttamaansa, vaan joku toinen on laittanut häpeän vaatteet hänen yllensä eikä niitä saa yksin riisuttua. Sitten häpeä leviää ja tarttuu. Helposti koetaan, että minun häpeäni tuo häpeää koko perheelleni, koko sukunimelleni.
Lapsista on tapana sanoa, että joku ei ymmärrä hävetä, kun hän toimii toisin kuin on soveliasta. Minä en ymmärtänyt hävetä alushousujani, mutta tulin hyvin nopeasti niistä tietoisiksi. Kuinka moni lapsi olisi pitänyt opettaa aivan päin vastoin, niin että ymmärtäisivät olla häpeämättä, eivät tulisi häpeästä tietoisiksi.