Pyykin pesemisen riemua ja muita pikku iloja

Se on sitte suuri nautinto, kun pääsee talopesulaan ekaa kertaa vuoteen. Jes! Talopesulalla tarkoitan siis ihan suomeksi pyykkitupaa. Ne vaan puhuu talopesulasta sillai virallisen jäykästi. Sovitaan, etten mä jäykistele, käytetään nyt sitä tuttavallisempaa nimeä.

On muuten tämän talon pyykkituvassa jumalattoman mukavaa asioida. On kuulkaa ihan kaks konetta, ja toinen tuliterä! Eli uusi, hyvin uusi. Ja ne (koneet) on niin isoja, että voisin pestä ittenikin pesukoneessa, jos tekis mieli.

Ja ne pesee nopeasti. Alle tunnissa puhtaana oli ainakin tuhat kiloa pyykkiä, joitten ripustamisessa kuivaushuoneeseen meni myös melkein tunti. Ehdin kuitenkin nautiskella pyörivästä pesukoneen rummusta, kun odottelin kolmannen koneellisen valmistumista. Ai että se on rentouttavaa; tuijottaa pyörivää objektia. Ihan rauhassa. Mieli lepää. Stressi katoaa täysin, jos tätä lääkettä käyttää säännöllisesti.

Myös kuivaushuone on ihan kingi. Siellä on kunnon lämminilmapuhaltimet, ja arvioin, että niillä tehoilla mun (ainakin) tuhatkiloinen pyykkimäärä kuivuu kolmessa vartissa. 

Niitä muita iloja. Ei mitään, mikä voittais edellä kerrotun riemun, mutta niitä on. Esimerkiksi unilääkkeet. Sellaisia määräsivät mulle tänään, great success. Laitticola. Paras elintarvike maailmassa. Spotify ja Marja Tyrnin Puolukkatorttu. Autuus.

Life is good.