Kylmää kyytiä

On niin kylmä. Mä haluan kainaloon. Mieluummin heti. Se nyt vaan ei käy, ei mitenkään. Pitäisi olla halipalvelu, kivoja ihmisiä puhelinsoiton päässä valmiina halailemaan ja ottamaan kainaloon. Tällaisina iltoina, tällaisille tytöille, joita palelee.

Kylmä oli jo eilen. Baarissa pitää olla niin vähillä vaatteilla, ja sitten sieltä pitää vielä kävellä huppelissa, pakkasessa kotiin. Yli kolme kilsaa. Yksin. Mua itketti kun oli niin vilu. Mitäs laitoin liian lyhyen hameen ja talveen sopimattomat ohuet legginssit. Blame yourself u stupid bitch.

Kun sormet täristen olin kaivanut laukusta jäiset avaimet, värkännyt viisi minuuttia jäistä lukkoa auki ja päässyt porraskäytävään, luulin että tilanne oli ohi. Ehei. Omassa kämpässäkin oli kylmää, miksei mulla ole lisäpatteria.

Ja vaikka on kylmä, alastinukkuja nukkuu alasti. En jaksanut kiivetä parvelle, – pelkäsin että tärisen itseni sieltä alas- joten rynkytin vuodesohvan auki, ja hyppäsin siihen. Viereen varattu limsapullo kaatui siinä tohakassa, ja meinasi taas tulla itku.

Mutta ei tullut itku, tuli uni. Ja unesta oli vain se ilo, että se johti uuteen kylmään päivään kylmässä kämpässä. Mulla on ihana koti, mutta täällä viluttaa.

Onneksi suihkusta tulee kuumaa vettä, ja onneksi tee on keksitty. Kiitos kiinalaisille, eikö ne teet sieltä ole alkujaan, dunno.

Pää on edelleen jäässä, en mä muuten kuuntelisi Justin Bieberiä, enhän. Mutta kyllä mä sanon että tää ’Boyfriend’ on aika liikkis.

Lämmintä yötä kaikille muille, teille, joiden kämpässä on lämmitys. I love winter.