Mirkku senkin syöjätär

Asioin tänään yhden vihatuimman ja pelätyimmän ammatin edustajan kanssa.  En ulosottomiehen, perintätoimistotyöntekijän, tv-lupatarkastajan enkä hammaslääkärin kanssa, vaan aikakauslehtien telemarkkinoijan (tunnettu myös halventavalla nimellä puhelinmyyjä). 

Luulin että nyt mua onni potkaisi, kun puhelu alkoi. Mirkku soitteli Vaasasta  kuulemma iloisen yllätyksen merkeissä. Mun kannatti kuulemma alkaa saman tien tuntea riemua. Odotin voittaneeni vähintään puolen vuoden kosteusvoiteet, enintään Cadillacin tai ikuisen hyvän karman.

Mirkku sanoi, että nyt on näin, että hyviä asiakkaita on alettu palkita. Kuulosti hyvältä. Että olen onnekas voittaja. Vaikutti lupaavalta. Että olen voittanut seitsemän kuukauden ilmaiset lehdet. Kuul, ajattelin minä. ”JA”, jatkoi Mirkku ”puutarhakirjan ja keittokirjan”. Parempaa ainakin kuin puolen vuoden kosteusvoiteet (en harrasta), ajattelin ja odottelin innokkaana, minkälaisen lehden olin voittanut.

”Miltäs kuulostaa?” kysyi Mirkku vähän liian iloisella äänellä. Hyvältähän se kuulosti, mutta epäilykset alkoivat herätä. Juuri kun olin kysymässä, onko tässä nyt koira haudattuna, Mirkku muuttui konekivääriksi: ”TietystiVoisitTullaTässäAsiassaSenVerranVastaanEttäOttaisitKolmentoistaKuukaudenLehdetMuttaTietystiMaksaisitVainNiistäKuudestaKunNeSeitsemänMaksutontaKuukauttahanSinäJoVoititEiköVaanEiköTehdäNäin?” Ja minä tunsin itseni petetyksi. Voi Mirkku minkä menit tekemään. Ikipirteä Mirkku ilmoitti iloisesti, että nuo ylimääräiset kuusi kuukauttahan maksaisivat vain 69 euroa, joten nyt oli kyllä minun tilaisuuteni koittanut. 

Haluaisin sanoa, että laitoin pisteen koko keskustelulle, ja annoin kitkerää palautetta harhaanjohtavasta puheesta, mutta kun en. Loppujen lopuksi tein kuin teinkin Mirkun kanssa diilin. Viisi kuukautta ja 30 euroa. Ihan älytöntä, mutta kun en osaa sanoa ei. Varsinkaan kun tiedän, minkälaista näitten telemarkkinoijien työ on, koska olen ite tehnyt sitä kolmessa eri firmassa, toinen toistaan surkeammalla palkalla.

Sain kuitenkin vertaistukea yllättävän pian. Sulo istui olkkarissa pelaamassa kun mä ilmoitin virheestäni. ”Joo mäkin tilasin lehden, kuule Suomen Kuvalehden! Sen mukana tulee veitsisetti ja on kuule hyviä veitsiä! Ja Suomen Kuvalehti on kuule niin hyvä ja ajaton lehti, että kyllä kannatti! Ai miten niin montako numeroa tulee ja mitä makso? Emmä muista!”

Meitä uhreja on tässä taloudessa kaksi. Toista kusetti Mirkku, toista ehkä joku Markku.