Eihän tästä mitään taida tulla

Runosuoni on ollut harvinaisen ehtynyt muutaman päivän ajan, ja alan olla huolestunut. Voidaan jopa puhua runosuonikohjusta, joka paitsi näyttää myös tuntuu ikävältä. Mihin inspiraatio katoaa? Minne hermot menee? Miksei itku auta markkinoilla? 

Ja mikä neuvoksi?

Aloitan nyt yksiosaisen trilogian aiheesta ”miten inspiroitua”. Täältä pesee.

…

…

Tai sitten ei. Taidan lähteä etsimään kadonnutta kekseliäisyyttä, hävinnyttä huumorintajua ja matkalla eksynyttä muka-järkevyyttä, jonka kanssa mun jutuilla ei kyllä koskaan ole ollut mitään tekemistä. Sitten palaan asiaan.

Hei hei, kuulemiin.

Nimim. Ihan-niinkuin-näin-olis-käynyt-ennenkin