Superhyper-pappa, seitkytkuus

Koska se suunniteltu inspiraationlähde-postaus on vielä tiukasti mietinnän asteella, mutta sormet syyhyää käpälöidä näppäimistöä, kerron vähän höpöjä asioita mun papasta ja leuhkin pikkuisen sillä, mitä kaikkea löysin tänään alesta. Final Sale suomeksi: taivas.

Niin. Minun pappa se soitti tänään. 76-vuotias superpappa, joka on syksyllä lähdössä painonnoston veteraaniMM-kisoihin, eikä siis istumaan katsomoon, vaan metsästämään Suomelle mitalia. Pappa elelee nyt yksin, kun mummu lensi taivaaseen viime maaliskuussa. Pappaa ei voi todellakaan sanoa vielä toipuneeksi tuosta, mutta on sillä sen verran  elämäniloa tallella, että se suunnitteli kovasti Powerparkiin lähtöä. Oli voittanut sinne kaksi lippua, ja oli aika pähkinöinä.

”Uskallankohammää mennä siihen kauhiaan, mikä mennee sinne ylös hirviää vauhtia ja tullee sitte kauhialla kyyillä alas?” ”Tulleekohan mulla siinä vaan kakat housuun, ja voihan siinä seitenkutonen kuollakki!” Ja kunnon nauru päälle. Minä sanoin että tuskin sää kuolet, mutta jos niin käy, niin pääsisit ainakin viime töikses Ilta Sanomien kanteen. Hyi kamala.

Sellaisia se pappa jutteli. Tietääpä ainakin, mistä on lennokas ja aina yhtä asiallinen ilmaisutaito peritty.

Niistä ale-ostoksista. No niin no. En kyllä jaksa latailla kuvia, niinkuin en koskaan muulloinkaan, enkä tosissani usko, että ketään aivan kamalasti kiinnostaakaan, joten antaapa olla. Hyvää yötä.