Yäk, ollaan juoksijapariskunta

Ällöin temppu pitkään aikaan. Käytiin Sulon kanssa yhdessä juoksulenkillä.

En osaa selittää, se on vaan jotenkin niin vastenmielisen yliurheilullista, kun pariskunnat juoksee rinta rinnan samaan tahtiin, kun voisivat maata sohvalla popkornikulhon ja kokispullon kanssa katsomassa leffaa. Melkein oksettaa jopa.

Mutta kyllä se vaan helpommin meni, kun oli toinen (hyväkuntoisempi) vieressä kirittämässä… Ai niin mutta, meidän tapauksessa ei ole kyse siitä, että kaksi urheiluhullua juoksee kevyesti ja vaikeuksitta muutaman kilometrin pyrähdyksen. Meillä oli veren maku suussa ja hiki roiskui vastaantulijoitten päälle. Eikä kummallakaan ollut tukka hyvin (Tästä seikasta nimittäin yleensä tunnistaa viimeistään nämä pro-juoksijapariskunnat – ainakin niillä naisilla on aina täydellinen kiiltävä poninhäntä heilahtelemassa pään päällä).

Mutta kyllä mekin vielä täys-ällöiksi muututaan, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ens kuussa viimeistään patsastellaan täysin mätsäävät tuulipuvut ja samanväriset lenkkarit päällä Vasaramäen kulmilla.