Olis voinu olla kivaa

Kaikki. Kiva työharjoittelupäivä, jona sain paljon aikaiseksi. Kiva päästä ajoissa kotiin. Kiva nähdä yksi parhaista ystävistä pitkästä aikaa. Kiva ajatella, että huomenna on lähtö pikkutytön synttäreille. Kiva tehdä koulujuttuja draivi päällä. Kiva pitää naapureitten kanssa peli-ilta. Kiva mennä oman peiton alle nukkumaan. Mutta ei. Minun rakas, rakas, rakas mummu olisi täyttänyt tänään vuosia. Olisin tehnyt sille kortin, se olisi ilahtunut postista. Olisin soittanut sille ja oltaisiin naurettu yhessä. Olisi tullut hyvä mieli, mutta tietysti myös ikävä. Se ei oisi haitannut. Nyt on niin kova ikävä, etten jaksanut kävellä enää eteenpäin, kun pääsin kotiin. Niin kova ikävä, että itkin eteisen lattialla. Siitä on puoli vuotta ja yksi päivä. Mummu meni pois, mummu lensi taivaaseen. Sillä on siellä hyvä olla, mutta mää en pärjää, kun en enää kuule sen ääntä. Mummu ei enää ikinä halaa mua, eikä sano että unelmille pitää aina jättää tilaa. Mä en halua olla ilman mummua.