Ihan vaan itselleni

Mietin tässä. Pitäiskö pikkuhiljaa alkaa julistaa täällä näkyvästi, että kirjotan vaan itelleni, täysin omaksi ilokseni, vaikka oikeesti toivonkin jatkuvasti salaa pienessä mielessäni, että joku odottaisi ilmoitusta minun palstan uudesta jutusta? Miksi se hävettää, ettei kukaan, ei siis oikeesti kukaan, ole edes tykännyt saati kommentoinut viimeisintä postausta? Emmä valita, en varmaan itekään jaksaisi seurata satunnaisesti ilmestyviä höpönlöpöjuttuja palstalla, joka ei varsinaisesti keskity yhtään mihinkään… Ja viimeinen asiahan on kerjätä kommentteja valittamalla siitä, ettei kommentteja tule (eikä niitä tykkäyksiä). Sehän, että blogilla on faneja, on ihmisarvon mitta. Yritän jopa olla hauska. Epäonnistun. Menköön. Hyvää yötä minulle ja blogilleni, joka ei kiinnosta edes minua itseäni. Lähden kieriskelemään ja sukeltelemaan blogi-itsesääliin.