Ammattikehtaaja vai ammattinolo

Luin äskettäin uusinta Oliviaa, ja törmäsin sanaan ’ammattikehtaaja’, jonka määritelmä kuului näin: ”Ihminen, joka menee aina ensimmäisenä tanssilattialle ja ottaa kakusta ensimmäisen palan”. Kuulostaa ihan minulta. Toki jään rikkominen tanssilattialla vaatii usein alle muutaman napsun, mutta se ensimmäisen kakkupalan hakeminen onnistuu kyllä ihan luonnostaan.

Mun tapauksessa kehtaamiseen kuuluu myös muita samantyyppisiä juttuja kuten isoimman pullan valitseminen muiden nenän edestä ja seitsemännen boolilasillisen hakeminen, vaikka muut vieraat ei olisi saaneet vielä ensimmäistäkään. Ja sekä ensimmäisen että viimeisen kakkupalan nappaamiseen liittyy mun mielestä täysin samanlaista kehtaamista.

Näissä mainituissa elintarvikkeisiin liittyvissä asioissa voitaisiin kyllä mun mielestä kuitenkin puhua ennemmin ammatti-itsekkyydestä tai ammattinoloudesta.

Tanssilattian valtaus, roskien vienti alusvaatteisillaan ja vaikkapa kaupassa käynti pyjamassa tai sukkahousut päässä voisivat kuulua ammattikehtaajan työnkuvaan. 

Mieluiten edustaisin näistä ammattilaisista ainoastaan sitä ammattikehtaajaa, mutta liian moni tapa osoittaa mun olevan ennemminkin ihan vaan nolo ja ajattelematon. Hei, olen Linda, ammattinolo.