Bittersweet

Kaikkihan tän tietää. Tän fiiliksen, kun samaan aikaan sattuu ja tuntuu niin hirveän ihmeelliseltä. Hämmentävä tunne, mutta menköön. Mulla on kamalan ällö herkistelyolo, ja joudun kokoajan varomaan, etten päästä ilmoille mitään oksettavan kliseistä lällärihuttua, jota kukaan ei halua kuulla ..tai lukea sen enempää. 

Mutta sanonpa sen verran, että nyt on elämä sillä mallilla, että joka toinen minuutti tapahtuu jotain hirveän, tappavan kamalaa, ja joka toinen minuutti jotain sydämenräjäyttävän ihanaa. Ja kun nämä fiilarit sotkeentuu isoksi mössöksi, jota voisi sanoa vaikka mielentilaksi, on tuloksena katkeransuloisuus, niinku ilmaus suomeksi kuuluu.

Pelkään että ihan oikeasti räjäytän kohta jonkin maailmankaikkeuden kuvottavimman tunteilupommin, joten jatka lukemista ihan omalla vastuulla. En pysty korvaamaan kenenkään jatkuvaa oksennusrefleksikierrettä, vaikka kuinka haluaisin.

Mulla on sairaan ihania ystäviä ja naapureita ja sukulaisia ja kaikkia, mutta samalla on toisista kammottava, sydäntä kouriva huoli. Aivan ihanaa ja ihan kamalaa. Kiitollinen ja hirveä olo. Pitäisköhän vähentää kofeiinia?

Onko siellä ainuttakaan kohtalotoveria?