Ei hätiä mitiä

En oo kuollut enkä oo kadonnut. Oon hukassa mutta tallella. Ei hätää. Ainakaan paljon. Kiirettä pittää, paketoin jouluruusuja ja atsaleoja ja niitä kaikkia vielä perinteisempiä, minkä pienillä sormillani ehdin. Joskus ehkä palaan ja kerron jotain muutakin kuin pelkkiä tekosyitä kirjoittamattomuudelleni (sana vai ei, ikuinen kysymys kun minun tekstiä lukee). Terveisiä ja piä huolta. Ja hyvvää melkein-joulua, se on jul ihan just.