En kuulemma

oo niin kamala. Enkä niin hankala kuin luulen. Päinvastoin. Liian ankara itelleni. Stressaan turhaan ja kuvittelen olevani vaikea, vaikken ole sen haastavampi kuin kukaan muukaan. En ilonpilaaja enkä huono ystävä.

En oo kuulemma huono, vaan hyvä. En kuulemma mahdoton vaan ihan ihana. Jopa rakastettava.

Kuulostaa kivalta. Sittenkin, kuitenkin, mä taidan olla vaikea pääasiassa vain oman pienen pääni sisällä. Kiitos että muistutit.

Tänään mä nukahdan hymyillen, niin ällöltä kuin se kuulostaakin. Se nyt vaan menee tänään näin.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *