Katotaan joskus toiste

Mun palstan alkuperäinen kuvaus on unohtunut jo parissa hassussa viikossa, tosi greittiä. Siinä nyt näette, tämmöinen mä oon, en pysy asiassa. Onneksi ei oo pakko. Onneksi kukaan ei ole (vielä) tullut sanomaan, että painuhan ja pitkälle niine älyttömine kirjotuksinesi daiju. Kiitos siitä.

Tänään mä yritän kirjottaa siitä, mitä kannattaa tehdä, ettei tule onnettomaksi ihmispoloiseksi. Vaikka oonhan mä tavallaan siitä jo kirjoittanut (OonhanOonhan??). Oonhan mä kirjoittanut kukista ja legoista ja kaljasta ja muista ilonaiheista. Niin että voiko joku väittää, etten oo yrittänyt?!

Tänään on ollut vaikein päivä pitkiin aikoihin. On ollut surkea ja kiukkuinen ja epäonnistunut olo, oon tuntenu itseni suurimmaksi luuseriksi sitten ..niin kenen? Ei toisia saa nimitellä häviäjiksi, eikä itteäänkään kyllä saisi….

Joka tapauksessa on olemassa joitain keinoja, millä huonoa oloa saa pienemmäksi. Yks on se, että harjottelee kiitollisuutta. Kuulostaa oksettavalta kliseeltä. En siis jatka siitä sittenkään, ei jaksa. Antaapa olla tältä päivältä, uus yritys joskus toiste. 

Johdin sut harhaan. Mutta katotaan joku toinen kerta. Mä meen mököttämään peiton alle. Huomenna on uus päivä.