Kova luu

Se oon minä. Kuulkaa säätä ja varvasvammoja uhmaten syöksyin juoksemaan heti, kun aloin saada yliannoksen pääsykoelukemisesta (sain sen noin tunnissa). Ja ei ollut oikeasti mukava keväinen se keli, ei ollenkaan. Lähinnä sellainen kuin viime marraskuussa, kun lopetin (pikaisesti) alkavan juoksuharrastuksen juuri kammottavien ilmasto-olosuhteiden takia.  Suomeksi: vettä (tai jäätä) satoi vaakatasossa, oli pimeää ku säkissä ja aivan helekutin kylymä tuuli, eikä muuta ollut takin alla kuin poolo (vieläpä ruma poolo, jota käytän säälistä). Mutta all in all, elossa olen. Yskin tosin kuin tuberkuloosipotilas jo nyt, joten saapa nähdä, kuinka aamulla köhitään, kun kylmyysvirusbakteeri pääsee yön aikana pesiytymään oikein kunnolla keuhkoihin (toimiiko homma niin?)… Että mä aina jaksan toitottaa näitä sporttivartteja, oon aika pathetic, mutta kun totuus nyt on se, ettei tämäntyyppisiä vartteja (oikeasti juoksin puoli tuntia!!!!) ole viimeiseen puoleen vuoteen paljon mahtunut. Ja pitäähän mun joskus kirjoittaa juttu kategoriaan ’Liikunta ja ravinto’, ymmärräthän? ..Niin että. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *