Oon bäk

Täsä mä ole. Hyi, tuli ulos turuksi. Mutta tässä sitä ollaan, en oo saanut moneen aikaan tehtyä postausta, koska kategoriavalinta on tökkinyt. Nyt se näyttää olevan elämänsä kunnossa, ja niin oon kuulkaa minäkin. Ihana, liian kuuma kesä, aivot sulaa, vapaus pääsykokeitten jälkeen ja rakastuminen. On muuten aika mukavainen tunne. Siitä on ollut vaikeeta puhua ääneen, mutta muutama päivä sitten uskalsin, ja Man! I feel good!

Sitten nämä lämpöset illat. Lapset on raahattu kotiin nukkumaan ja koriskenttä on autio. Sinne on kiva mennä istuskelemaan L.M. Montgomeryn hengentuotteen kanssa ja fiilistellä. Oi että silti, vihaan käännöksiä, joissa slangi on suomennettu kömpelösti. Tulee myötähäpeä, mutta onneksi Lucy Maudin henkilöistä harva puhuu kieltä väärin.

Oon hionnut kuluneina päivinä niin jumalattomasti, että muutun hiljalleen eläväksi ihmisrusinaksi, vaan eipä haittaa. Jano on ja vettä on: no problem. Aivot sulaa kuitenkin, kuten sanottua, ja siitä seuraa muun muassa että menee senat sakaisin ja kirjaimet vääriin järjestyksiin. Kirjoitin sanan kulta ja tajusin, että eri järjestyksessä kirjaimista muodostuu ’lutka’. Täytyy tarkkailla hyvin, missä järjestyksissä kirjaimet tulee ulos. En halua kutsua ketään lutkaksi ilman syytä, ainakaan keitään, ketkä on niitä kultia.

On ollu ikävä tätä pikku palstaa, josta on tullut Blogi. En oo paljoa ehtiny vielä tutkiskella Lilyä tässä uudessa muodossa, mutta kaikki hyvä aikanaan. Ehkä jonain päivänä kirjotan vielä jotaki lukemisen arvoista, tänään irtoaa vaan tämmöstä ihmettelyä Mutta: hyvä olla täällä taas. I’m back. Olen selkä.