Pitäis olla aina niin positiivinen ja jakaa pelkkää kivaa ja kaunista ja toivoa toisille hyvää. Mutta aika hankalaa on välillä. Varsinkin toi hyvän toivominen. Tällä hetkellä toivon lähinnä, että se tämän rapun nitisijämuija asuu kasikerroksessa. Hissi on taas rikki.
Eihän kuvitellut huolet muutu tosiasioiksi tai olemassa olevat huolenaiheet kasva, jos huolehtii ja on huolestunut liikaa? Eihän? Huolettaapa nyt vaan, koska joku ilkeä on joskus sanonut, että liika huolehtiminen on sama, kuin kutsuisi huolia lähemmäs.
Mitä sanot asiaan sinä? Auta.
Ja kategoria ’Kauneus/Testatut’, koska tämä huolehtiminen aiheuttaa ainakin kosmeettisia vaurioita: Mun kulmakarvojen välinen, äitin puolelta periytynyt huolehtimisura syvenee uhkaavasti. Testattu on.
Kauniita unia, kiitos.