jos olisi jotain mistä kirjoittaa. Vaan kun ei. Pää on tyhjä: jos korvaan huutaa jotakin, se kaikuu pään sisässä viikkokausia. Ei oo mitään sanottavaa mutta olo on silti hyvä. Ihana tyhjyys. Jään siihen kellumaan. Niinku rantapallo. Täh.

Taas kategoria ”Ajattelin tänään”, vaikka en ajatellut. Tänään, enkä varmaan eilenkään. Ehkä huomenna sitten.

Tämmönen mainos löytyi nimeltä mainitsemattomasta koruliikkeestä, johon eksyin tänään kylillä. Onhan se kiva, että on halpaa, mutta en oo varma, kuinka paljon hymyilyttäisi tyttöä (tai poikaa), joka on odottanut vuosia kosintaa, saa lopulta sormuksen huomatakseen seuraavana päivänä kaupungilla pörrätessään, että rakkaudenosoitushely on ostettu alelaarista samalla hinnalla, jolla pariskuntana syödään kerran Raxissa…Vaikka en mä ymmärrä niitäkään mimmejä, jotka vaatii, että metallirinkulan tulee maksaa enemmän kuin kosijan puolen vuoden palkka on. Kunhan tässä vingun lämpimikseni, älkää välittäkö.

Tän jutun kategoriaksi sopi vain ’Ajattelin tänään’, koska todistettavasti oon ajatellut tänään. Ainakin yhden ajatuksen, vaikkei se ehkä ollutkaan kovin iso.