Oudointa pitkään aikaan. Meillä kävi viikonloppuna yllättäviä vieraita. Olivat kuulemma poliiseja, ja meidät piti pidättää. Tyypeillä oli pyöräilykypärät päässä ja ne oli noin kuusivuotiaita. Kävelivät sisään lupaa kysymättä ja sen kummemmin esittelemättä (oli vissiin kotietsintälupa), ja me oltiin vähän ihmeissään. 

Näille oli ilmeisesti annettu viran puolesta vapaus verottaa meidän popkorni- ja sipsikulhoja ja tutkia ympäristö hyvin tarkkaan. Syötyään sopivasti sipsejä nuorempi konstaapeli (poika) käveli meidän olohuoneeseen, näppäili kitaraa, tutki Sulon lompakon ja murusteli mennessään. Vanhempi poliisi (tyttö) seurasi perässä kuin hai laivaa.

Poika palasi keittiöön, ja ilmoitti, että on tapahtunut varkaus. Kysäisin, että mitähän on mahdettu viedä, ja herra ilmoitti, että koruja,  nappasi pöydältä hopeanväriset muovihelmet (niitä, joita saa joskus drinksujen mukana), ja pujotti ne kaulaansa. Tyttö ei ollut paljon hitaampi, ja kohta senkin kaulassa roikkui helmet (pinkit).

Minä ilmoitin, että poliisien olisi aika lähteä jatkamaan kierrosta, ja lahjoin ne popkorneilla. ”Molemmille omat pussit”, käski se poika. Vastustin virkavaltaa sen verran, että annoin yhteisen pussin. Ne kauhoi sen täyteen kaksin käsin, ja suostuivat viimein lähtemään.

Kun ne oli ulkona, laitoin oven lukkoon. Kummallisia lapsia. 

Juttelin naapureitten kanssa asiasta, ja nämä samat kaverukset on kuulemma kävelleet sisään muihinkin kämppiin tässä talonyhtiössä. Ihan hauskoja pieniä ihmisiä, mutta eikö kotona ole opetettu mitään siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ja onhan se vaarallistakin; mennä kyläilemään vieraitten aikuisten ihmisten luokse. En haluaisi ajatella näin, mutta pakkohan se on; mitä jos tämä tyttö ja poika eräänä päivänä kävelee jonkun vääränlaisen ihmisen kotiin. Voi käydä hullusti.