Mun viikonloppuun on mahtunut paljon ekoja kertoja. Siis ekoja kertoja tänä kesänä. Täältä pesee:

*Mökkeily: Kaverin perhe päästi meidät pahaa aavistamatta seurakseen mökille. Väisteltiin paarmoja, villittiin koiria, saunottiin lähelle pyörtymispistettä, syötiin kuin ei oltais nähty ikinä ennen pihviä.

*Ulkohuussin käyttäminen: Kärpäsiä enemmän kuin laki sallii, mutta ihanasti kosteassa ilmassa pehmennyt vessapaperi. Pieniä iloja.

*Uiminen: Kuin noloa; koko kesä pelkkää lomaa, enkä ollut kertaakaan aiemmin pulahtanut minkään sortin lammikkoon. Mutta kun pulahdin, pulahdin tyylillä  mereen uimapuvussa, joka ei pysynyt päällä – hirvittäviä kiljahduksia päästellen.

*Pirunpellolla hyppely: Nilkkoja sai varoa, mutta muuten olo oli just se sama, mikä lapsenakin, kun loikittiin vastaavanlaisessa paikassa Paimion luontopolun päässä.

*Ukkonen: Istuttiin porukalla yli kolme tuntia ihailemassa, miten välähtely leiskautti näkyville pimeän pihan ja meren aina uudestaan ja uudestaan. Tytöt kirkui, kun  salamat osui lähelle, pojat käski olla hiljaa.

*Koiran puraisemaksi joutuminen: Iso, musta Devil-koira vahti viekas ilme naamalla koko viikonlopun tilaisuutta katkaista mun sormet susimaisilla torahampailla, mutta tyytyi lopulta näykkäämään ranteesta.

*Ärjyvän Cadillacin kyytiin pääseminen: Selkä liimaantui nahkapenkkeihin, ratissa komeili pääkallot, kattoikkunasta tuuli just sopivasti naamalle.

Tämä kaikki yhteensä=Me very happy now