Privet

Minä päätin alottaa venäjän opiskelun. Ja ihan itte. Kyllähän mä yritin oppia ysiluokalla silloin, mutta venäjän kolmoistunnit maanantaiaamuisin maistui vähän huonosti.

Koko ysiluokan aherruksesta jäi käteen yksi lause. Onko tämä paikka vapaa. Ja sitäkään en osaa kirjoittaa, sanoa vain. En osaa kertoa minkä niminen olen, en tervehtiä, en kysyä mitä kuuluu tai paljonko kello on. En edes sitä tärkeintä: minä rakastan sinua. Enkä ainuttakaan kirosanaa.

En myöskään oppinut kyrillisiä kirjaimia. Sen verran luin silloin niitä, että pääsin jostakin kokeesta läpi. Jos meillä edes oli koetta, oli meinaan melko leväperäinen opettajakin. Sen syytä kaikki, kyllähän minä nyt oisin oppinu, jos olisi osattu opettaa. Nii.

Oon aika innoissani, ja opettelin äsken kirjottamaan mun oman nimen. Yksi kirjain on sama ku suomeksi. A. Ei ollut kamalan vaikeaa.

Mutta herranjumala niitä ässiä on monta. Vissiin 7, ihan pimeetä. Opettelin niitäkin tuossa justiinsa, mutta en mä vielä oppinut mitään. Paitsi että yks ässä näyttää hämähäkiltä.

Tarkistin. Niitä ON 7. Jessus. Ei auta kuin jatkaa harjotuksia.

PS. Jessus kertaa kaks. Laskin, että siitä on melkein 10 vuotta, kun olin siellä ysiluokalla. Oli jo aikakin palauttaa jotain mieleen.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *