Sä olit loistava tänään. Tai ainakin ihan jees.

Olin aamulla kello 8 aivan varma, että tästä päivästä tule vuoden fiasko, mutta täähän on ollut oikein miellyttäväinen ajanjakso. Kun vedin aamupalaa (en muista mitä, koska nukuin edelleen), tuntui että pää jäi kyllä sänkyyn. Että voi ihminen olla poikki. Ja edessä oli kuuden tunnin työharjoittelu, josta suoraan töihin loppuillaksi. Mutta kattokaa, elossa olen. Ellei Sulo uskottele olevansa minä, ja kirjoita mitä sylki suuhun tuo. Ette saa ehkä koskaan tietää. Katsotaan.

Mikäli mahdollista, oon tällä hetkellä vielä enemmän poikki kuin aamulla. Jalat ja niskat on ihan entiset ja päässä surisee ja soi Uniklubi, mikä on varma yliväsymyksen merkki. 

Mutta samaan aikaan (oijoi Yankie-patukka on hyvää, syökää Yankie-patukoita) voi olla kiva mieli. Mikä voittajafiilis: aamulla mä en edes itse uskonu itseeni, nyt koko maailma uskoo muhun! Tai ainakin ne kukkakaupan asiakkaat, joita mä asiantuntevalla ja varmalla ammattitaidolla tänään palvelin. MY ASS.  Ei mutta ihan 4real tuntuu kyllä hyvältä. Kannattaa välillä pysähtyä taputtamaan itteään olalle ja sanomaan että jes, sä olit loistava tänään. Tai ainakin ihan jees.  Se ei loppujen lopuksi ole ihan itsestään selvää, että ihminen jaksaa. 

Mä menen Sulon viereen sohvalle ja pakotan sen hieromaan mun niskan oikeaan järjestykseen, muistelen sitä kultahillokalaa joka palveli tänään asiakasta RUOTSIKSI, ja juon yhden kaljan koska voin.