Varaslähtö

Mun äiti kävi. Se tuli Lidlin kautta ja toi ruokaa, koska ollaan Sulon kanssa köyhiä. Sulon nimi ei oo oikeasti Sulo – voiko kenenkään nimi oikeasti olla Sulo??- mutta mä kutsun sitä sillä nimellä, koska se on niin ihastuttava poika. Äiti toi suklaakeksejä ja me syötiin niitä ja juotiin kahvia ja juteltiin kaikki asiat läpi, koska ei olla nähty moneen viikkoon.

Äiti on rakas. Otan varaslähdön äitienpäivään ja kerron vähän kivoja asioita mun emosta. Äiti on kamalan kaunis, mutta ikävä kyllä muistutan enemmän mun isää. Äiti on tyylikäs, ja näyttää nuoremmalta ku on ja hymyilee aina. Äiti sanoo mulle aina että voi kun sä oot laiha, vaikka en olekaan, mutta mulle tulee hyvä mieli, koska suhtaudun pikkuisen huonosti mun vartaloon. Äiti on pitänyt yksin huolta musta ja mun siskosta kun me oltiin pieniä. Aina oli vähän tiukkaa rahasta, mutta meillä oli aina nätti ja lämpöinen koti ja sievät vaatteet. Äiti kasvatti mun mielestä meidät ihan hyvin, vaikka välillä huusi vähän. Silloin tarttee vähän korottaa ääntä, jos lapset on yhtä villejä ku minä. Olin yks kävelevä jäynä, ja sisko seuras perässä. Enhän mä mitään kuiskuttelua olisi kuullutkaan, kun möykkäsin ite niin paljon.

Äiti on ihan erilainen ku minä, mutta tullaan nykyään hyvin juttuun. Aina kun puhutaan puhelimessa, niin lopuksi sanotaan ”suukkojahaleja”. Ennen me sanottiin että ”suukkoja JA haleja”, mutta se oli pakko lyhentää, kun ollaan niin hirmuisen kiireisiä ihmisiä. Mukamas.

Teilläkin on varmaan ihania äitejä ja isoäitejä. En koskaan käytä sanaa isoäiti, mutta se on nyt yleisnimitys mummeille ja mummuille ja mummoille ja mammoille ja fammuille ja muille. Sopiiko? Muistakaa sanoa niille, viimeistään ens sunnuntaina, miten tärkeitä ne on. Ne arvostaa sitä. Ja mikä tärkeintä, niille tulee siitä hyvä mieli. 

Äitienpäivä on tänä vuonna vähän erilainen, koska mulla on enää äiti, jota muistaa. Mun ihana, rakas mummu meni taivaaseen lentelemään. Jos sellanen paikka on siis olemassa. Mutta kyllä mä uskon että ihmiset, varsinkin hyvät ihmiset, pääsee johonkin leppoisaan määränpääähän, elämän jälkeiseen kivaan paikkaan, missä ei oo mitään suruja enää. Ja nyt, ettei kukaan hermostu, sanon että eihän pahoja ihmisiä olekaan. On vaan heikompia ja sitten sairaita ihmisiä, jotka voi tehdä pahoja tekoja.  Olikohan se Eino Leino joka sanoi jossain runossa että ”Ei paha oo kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”. Mun mielestä se on kaunis ajatus, ja haluun ajatella kauniita ajatuksia mieluummin ku rumia. 

Mulla taitaa tulla itku ihan kohta. Tuli mummua ikävä. Ja äitiä, vaikka nähtiin puoli tuntia sitten. Hyvä äiti, parempi mieli. Mutta ilostakin voi vähän itkeskellä, eiks vaan.