Ystävyys ahistaa

Mikä tässä on? Parhaiden päivien odotus aiheuttaa lähinnä ahdistusta. Taas sama kuin jouluna: huippupäivä tuloillaan ja tyhmä ihminen ei tunne muuta kuin stressiä. Muistinko kortit kaikille? Miten jaksan kirjottaa ne kaikki? Kenelle haluan antaa lahjoja? Ja mitä ne lahjat on? Ja kysymyksistä tylsin ja todellisin: Miten mulla on tähän kaikkeen rahaa?

Helevetin ystävänpäivä. Mulla on liikaa ystäviä.

Ja ironiaa. Mulla oli varaa ostaa hirveä kasa kortteja, muttei enää tarpeeksi rahaa lähettää niitä. Voihan kakka. Katotaan ens vuonna!

Jos oot mun ystävä ja luet tätä, ymmärrä pliis, että kortti ei ole tulossa perille. Oisi pitänyt ostaa niitä kortteja, joitten postimaksu on maksettu, mutta kun en tajunnut. Eikähän mulla niihinkään oisi varaa ollut.

Levitän lähettämättä jääneet kortit rinkiin lattialla ja istun mököttämään niitten keskelle.

Hyvää ystävänpäivää vaan.