Matkamme tiivistettynä tähän saakka

Tervetuloa kaikki lukijat seuraamaan blogiani! Tähän ihan ensimmäiseen postaukseen ajattelin tehdä vain tämmöisen koosteen minun ja Siipan tähän astisesta matkasta. Voi olla, että jossain vaiheessa kirjoittelen vielä perinpohjaisemmin siitä millainen taival lapsettomuus, raskaudet, keskenmenot ja niihin liittyvät pelot on olleet. Tässä nyt kuitenkin pienehkö tiivistelmä kaikesta. 

Lokakuu 2008  Ensikohtaaminen Siipan kanssa.
Marraskuu 2008  Ensimmäiset treffit.
Joulukuu 2008  Kihlat. 
Tammikuu 2009  Yhteenmuutto virallisesti. 
Kevät 2010  Muutto 200 km:n päähän pois Kotiseudulta lähemmäs Siipan lapsia.
Kevät 2013  Aloitan nykyisessä työpaikassani vuoden sijaisuuden.
Syksy 2013  Astelemme Siipan kanssa avioliittoon.
Syksy 2014  Työsuhteeni vakinaistetaan.
Talvi 2015-Kevät 2015  Annamme vauvalle luvan tulla .
Loppuvuosi 2015  Saan kerjättyä työterveyden kautta lähetteen verikokeisiin tärppäämättömyyden vuoksi, vaikka ei ole vielä vuottakaan yritystä täynnä. Verikokeista ei löydy mitään selittävää tekijää. 
Alkuvuosi 2016 Alan tekemään ovulaatiotestejä kierron päivinä 12-15 ja ne ovat aina negatiivisia.
Kevät 2016 Ovulaatiotestejä jokaisena kiertopäivänä —> Aina negatiivisia.
Heinäkuu 2016 Lapsettomuustutkimukset alkavat vihdoin, minulla todetaan munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS, joka luultavasti syynä ovuloimattomuuteen.
Alkusyksy 2016 Miehen siemennesteessä todetaan alentunut siittiötiheys.
Loppusyksy 2016 Vihdoin lähete lapsettomuushoitoihin.
Tammikuu 2017 
– Ensimmäinen käynti lapsettomuuspoliklinikalla, jossa saan myös Letrozol-reseptin.
– Aloitan Letrot ja niiden avulla kasvaa molempiin munasarjoihin yksi isohko johtofollikkeli.
– Tehdään ensimmäinen inseminaatio.
Helmikuu 2017 
– Raskaustesti negatiivinen, jatketaan seuraavassa kierrossa samalla annostuksella Letrozoleilla.
– Letrozoleilla ei yllättäen vastetta, yhtäkään johtofollikkelia ei kasva, joten emme pääse inseminaatioon. 
– Seuraavaa kiertoa käynnistellään Terolutien avulla ja päätetään ottaa mukaan pistoshoito Letrojen tueksi. 
Maaliskuu 2017  Isommalla annostuksella Letroja + tukena Gonal-f -pistokset kasvaa yksi johtofollikkeli ja tehdään toinen inseminaatio.
Huhtikuu 2017  Raskaustesti positiivinen! Raskaus päättyy spontaaniin keskenmenoon raskausviikolla 5+6.
Kesäkuu 2017 Tehdään kolmas inseminaatio samalla lääkekombolla, mutta raskaustesti on negatiivinen. Päätetään pitää jonkun aikaa taukoa. 
Kesä 2017 – Syksy 2017 Tikutan ovulaatioita luomukierroissa, ja totean, että ainakin hoitojen avulla olen alkanut ovuloida normaalisti. Joskin ne tulevat luomukierroissa vasta kp18-21 välillä.  
Lokakuu 2017 
– Raskaustestissä ylläriluomuplussa! 
– Päästään lapsettomuuspolille varhaisultraan, vaikka raskaus alkanutkin luomusti. Sikiön koko vastaa reilusti viikkoja pienempää, eikä sykettä näy. 
– Kontrolliultrassa kasvua tapahtunut, sykkeestä kuitenkin saadaan vain pientä epämääräistä ja epävarmaa häivettä näkyviin. 
– Kolmannessa ultrassa kasvu on pysähtynyt, eikä sykettä löydy. Todetaan keskeytynyt keskenmeno ja aloitetaan seuraavana päivänä lääkkeellinen tyhjennys. Olen henkisesti niin uupunut, että päätetään taas pitää taukoa.
Joulukuu 2018 Yleensä keskenmenon syitä aletaan selvittää vasta kolmannen perättäisen jälkeen, mutta saan puhuttua itselleni verikokeet.
Tammikuu 2018 Verikokeissa näkyy kohonneet insuliiniarvot, ja aloitan Metforem-lääkityksen. Paino tippuu muutamassa viikossa useamman kilon. Ferritiini on lääkärin mukaan normaali, mutta aloitan silti omatoimisesti rautakuurin. 
Tammikuu-helmikuu 2018 Toivun edellisen vuoden koettelemuksista yllättävän nopeasti ja päätetään, että kokeillaan vielä pari jäljellä olevaa inseminaatiokertaa. 
Helmikuu 2018 Aloitetaan kasvattelemaan munasoluja vanhalla tutulla Letrozol+Gonal-f -kombolla.
Maaliskuu 2018 
– Kaksi johtofollia taas, yksi molemmin puolin.
– Tehdään neljäs inseminaatio. 
– Raskaustesti plussa!
– Huhtikuu 2018 
– Varhaisultrassa kaikki hyvin, sikiön koko vastaa vain muutaman päivän pienempää viikkoihin nähden. Syke löytyy heti. Laskettuaika tarkentuu 30.11.2018.  
Toukokuu 2018 – Kesäkuu 2018 
– Raskaus on alusta saakka henkisesti todella vaikea, pelkään keskenmenoa ja muita komplikaatioita aivan hysteerisenä. Käymme ennen niskaturvotusultraa kerran yksityisellä, jossa löytyy vilkas ja eläväinen sikiö. Niskaturvotusultrassa näyttää kaikki muuten hyvältä, mutta vauvan pään läpimitta vastaa lähes kaksi viikkoa pienempää mitä raskausviikkoja. Konsultoidaan lääkäriä, joka sitä mieltä ettei syytä huoleen ole. 
– Paniikki- ja ahdistusoireet pahenevat, kun voimakkaat menkkamaiset alavatsakivut alkavat noin rv13-14 paikkeilla. Saan neuvolasta kiireellisen lähetteen mielenterveyspuolelle ja pääsen nopeasti juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jo ensimmäisen käynnin jälkeen on rauhallisempi olo, hoitosuhdetta luvataan jatkaa vaikka raskauden loppuun jos haluan.  
Heinäkuu 2018 
– Käyn yksityisellä gynegologilla ultrattavana mielenrauhani takia. Ultrauslaite on vanha ja kehno, mutta lääkäri löytää elävän ja liikkuvan sikiön. 
– Raskauden puoliväli lähenee ja alamme pikkuhiljaa uskaltaa ajatella, että meille oikeasti tulee vauva, vihdoinkin. 
– Rakenneultrassa tyttövauvalta löytyy vakava rakennepoikkeama selkärangasta ja saamme lähetteen jatkotutkimuksiin.
Elokuu 2018
– Tyttäremme saa lääkäreiltä ja lasten neurologilta hyvän ennusteen ja jatkamme raskautta normaalisti. Kontrolleja 2-4 viikon välein ja tyttö tulee syntymään suunnitellulla sektiolla marraskuussa.    
 
Noin, kylläpäs siitä tulikin oikeastaan aika pitkä 😀 Tästä eteenpäin kirjoitukset käsittelevät pääosin valmistautumista MMC-diagnoosin saaneen vauvan odotukseen, mutta ainakin nuo rakenneultran tapahtumat ja sitä seuranneet viikot käyn vielä tarkemmin läpi. Ajattelin myös kertoa siitä, millaisia tunteita tässä on herännyt, kun kolmen vuoden lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen jälkeen joudumme vielä kohtaamaan vaikeuksia raskausaikana ja vauvan synnyttyä. 

Pysykäähän kuulolla! 🙂