Lähempi katsaus nutipäiden elämään.

Mummilla ja ukilla on takapihalla pikkuinen lätäkkölampi. Lätäkkölampi on hyvin kiinnostava mätine lehtineen ja lehtien alle sujahtavine nutipäineen. Hahahahha voiko noin sanoa:D? hassun kuuloista. Mätine. Sujahtavine. No enivei, ymmärsitte vissiin.. 

Olen kiljunut miljoonatuhattsiljoonaa kertaa ja roikkunut kurottelijan paidassa kiinni:”Älä mene siihen reunalle! Kohta sä tiput!”.

Ihan aiheellisia varotuksia mielestäni. Sellaisia joita vois ihan vaikka pistää korvan taakse ja totella.

Lätäkkölampihan ei ole syvä laisinkaan, vaan vähän ällö ja limanen. Ja täynnä niitä sammakon poikasia. Ja sehän lapsia kiinnostaa.

Tökitään kepillä ja ihmetellään sinne tänne sujahtavia nutipäitä.

Santikka pääsi lauantai-iltana tutustumaan lampeen vähän tarkemmin. Sinne oli poika plumpsahtanut keskelle hyistä ja limaista lätäkkölampea. 

Äitille ja isille ei olisi kuulemma saanut kertoa. Niin kovasti hävetti limaveteen lätsähdys Santikkaa. Tulipahan nyt sielläkin sitten käytyä ja kengät pestyä. Kunpa lapset ottaisivat nyt opikseen. Ja etten mä ihan idiootti ole, vaikka välillä ärsyttääkin varmaan kun kiellän jänniä juttuja. Olen vähän sellanen tapaturmien ennaltanäkijä.  Mä voisin olla tosi hyvä esimerkiksi vakuutusyhtiössä riskien arviointiyksikössä:D

”Tuleeko nyt matoja pyllyyn?” Santikka kauhisteli.

”Ei kai. kun ei sun naama kastunut.” Rauhoittelin. 

Santikka pieni, onneksi ei käynyt kuinkaan.