Santikka heräsi päikkäreiltä. -Oliko hyvät päikkärit?  -Joo. -No mistä näit unta? -Kävystä. -Jahaa. Ei tullut kyselyistä huolimatta selväksi, mitä käpy siinä unessa teki. Kuvassa se hengaa muun käpyjengin kanssa. Mitäpä ne kävyt muuta.

No ei ehkä yksisarvisella,  eikä ehkä yhtä aikaa,  eikä ehkä paljain varpain keijusiivet selässä, niin ja ei ehkä kukkaispilvissä liidellen, mutta ratsastamassa kuitenkin!  Liian iso kypärä silmillä, hymyssä suin. Eikä kuulemma jännittänyt olleskaan!  

Ennemmin kaksivuotias Santikka istua kököttää päiväkodin penkillä murjottamassa.. Muilla lapsilla oli kyllä oikein mukavat pelit. On se pienen elämä joskus hirmuisen hankalaa.

Mitäs oli tänään tarhassa ruokana-keskustelu Minä: Siis kalavelliä? ai oikeesti? aijaa.. no, olikse hyvää sitte? Söittekste sitä? Äiti ei oo kyllä ikinä kuullukkaa.. Ellis:  Joo o. Kalavelliä oli. Söimmä. Mutten mä kyllä sitä lisää pyytäny! Miksen mä ole ollut tietoinen kalavellin olemassaolosta?? Miltä semmonen kalavelli voi näyttää? Herkulliselta?? Kalaa ja velliä. Yyyyyhhh! Varmaan tosi hyvää..

Myyrä ja Lintu Myyrä sanoi linnulle: Olet paras ystäväni! Lintu laittoi Myyrän talon juurelle ihania ilmapalloja ja koristeita. Myyrä odotti istumalla kivellä, sillä hänkin oli pukeutunut kauniiksi. Hänellä oli ruokaessu päällä. Ja hän ripusti sydämiä, tähtiä, ja palloja. Myyrä pyysi matoja sytyttämään valot päälle, niin että hän rupeaisi ihastumaan. Lintu oli kaunis, sillä hänellä oli […]

Jouduin narraamaan ihan vaan vähäsen. Tai se oli ainakin tarkoitus. Päiväkodilta kotiin laahautuminen tuntuu käyvän päivä päivältä hankalammaksi. Kumpikaan lapsista ei halua istua rattaiden kyydissä, minä huokailen syvään silmiä pyöritellen ja korvia vihlova ” ÄITI ON TYHMÄ! KOTI ON IHAN TYHMÄ!” huuto raikaa ympäri Tamperetta. Noooh. Sitten keksin Harvinaisten lintujen tarhan. Sieltä on karannut hyvinhyvinhyvinhyvinhyvin […]