Merirosvot vs. Merihirviö
Täällä näpyttää koneella eräs merihirviö lonkeroillaan MOI!
Voin kertoa kokeneeni katkeran tappion mittelössä kauhistuttavia merirosvoja vastaan punaisen mattomeren tyrskyissä.
Kauan suunnittelemani prinsessa-aarteen kaappaus meni pahasti mönkään. Arvioin vastustajani totaalisen väärin. Kaljaa kittaavien, möhömahaisten puujalkatakkutukkien sijaan vastassani oli tämän maailman karmeimmat merirosvokakarat. Silmälaput silmillä, ilmapallomiekat ojossa minua tuijotettiin merirosvolaivan kannelta uhmakkain katsein. Vanhempi merirosvokakaroista oli kasvattanut kiemuraiset viikset ja komean leukaparran. Kauhistelin kakaran arpista viiksinaamaa kymmenellä silmälläni ja pistin merkille, että pienemmällä mastoon kiivenneellä kakaralla oli kello kädessä (maalattiin rannekello, viikset ei kelvannu). Kysyin aikaa varmuudeksi, jotta osaisin arvioida voitonriemujuhlani ajankohdan. Sain vastaukseksi KYMMENE KAHEKSA. Selvästi jotakin koodikieltä, en ymmärtänyt ollenkaan.
Kolmen silmäni katse osui tyynyvuorella makaavaan aarrearkkuun, samalla kun huidoin epätoivoisena ilmapallomiekkoja lonkeroillani. Lonkeroitani on jäljellä tätä kirjoittaessani vain kaksi. Loput korvasin pelastusveneistä varastamillani airoilla. Hähhähäää!
Asiaan, havaitsin siis aarrearkun ja nappasin sen väistellen samalla laivakoira Lillan hurjia hampaita. Naps Naps, sinne meni muutama imujuttu lonkeoistani tuon mustan kamaluuden suihin.
Sukelsin arkkuni kanssa meren syövereihin ja suihkin salaiseen kotiluolaani. Murskasin aarrearkun lukon helposti, sillä olen viime päivinä harjoitellut leuanvetoa hyvin ahkerasti. Sisältä paljastui kiiltäviä timanttisormuksia, kimallepinnejä ja upeita käsikoruja.
Hörähtelin onnessani kunnes kuulin karmeaa kiljuntaa ja jalkojen töminää luolani maanpäälliseltä sisäänkäynniltä :O Merirosvokakarathan ne sieltä ryntäsivät kuin kirkuva marakattilauma konsanaan! Menin paniikkiin ja huidoin lonkeroillani minne sattuu. Kakaroiden ei tarvinnut kuin pitää miekkoja paikallaan ja katkaisin vahingossa rakkaat lonkeroni ihan itse. Olin asiasta ensin hieman nolostunut ja harmissani, mutta alan olla sinut uusien airojen lonkeroproteesieni kanssa. Merirosvokakarat huusivat vielä ilkeyksiä ja räkättivät mielipuolisesti juostessaan aarrearkku aarteineen luolan suuaukosta ulos häviten kalanhajuiseen merimaisemaan.
Katkenneiden lonkeroideni vuoksi en voinut enää lähteä ilkimysten perään, vaan jouduin nielemään Lillankarvaan tappioni synkän kotiluolani pimeimmässä nurkassa, vain vanha, kärttyinen sähköankerias seuranani.
Kuulin huhuja uskomattoman upeista voitonjuhlista merirosvosaarella, jotka kestivät aina aamun ensitunneille saakka. Oli ollut suklaata ja voileipiä ja vaahtokylpyjä ja mitä lie. Minuahan ei kutsuttu. Pelkäsivät varmaan, että varastaisin aarteen toisenkin kerran. Ja niin olisin tehnytkin.
Nyt alan suunnitella seuraavaa ryöstökeikkaa ja saatan syödä iltapalaksi pari hassua mutasilliä. Muuta kun ei tällä kertaa lähistöllä näytä uiskentelevan. Ehkä palaan vielä iloksenne, kuka tietää.
Tältä erää ei muuta kuin ARRRRRR ja ROMMIA PULLO!
Ps. Autenttista lookkiani pääset ihailemaan Instassa!! @olipahantaasgigi