Meidän piha on miinoitettu. Nimittäin etanoilla.

Innoissamme mentiin lasten kanssa nurtsille etsimään neliapiloita ja tökkimään tikulla tyhjää munan kuorta, joka kaiketi oli jonkun rosvolinnun tai huiskahäntä-oravan jäljiltä tippunut maahan. 

Ei löytynyt onnea apiloista, eikä munankuorikaan ollut kovin kiinnostava. Löytyi kyllä limaisia, poutaa ennustavia pikku kakkakikkareita, jotka niljakoivat sinne tänne ympärillämme. Yyyyyh.

Ellis oli onnessaan ja tutkaili sarvipäisiä möllyköitä sentin etäisyydeltä. ”Kato äiti kuin piäni. Tää on varmaan ton lapsi ja toi on tän iskä ja toi sisko ja veli.”

Jep, siellä oli kyllä siskon serkun kaiman rakastajan anopitkin paikalla. Kumppareiden pohjissa naksui kun epätoivoisesti horjuin ja koikkelehdin pois nurmikolta. Voi riesan riesat! Millä niistä pääsee eroon??

En aio kerätä niitä kippoon ja kaataa kiehuvaa vettä päälle. Enkä suolata meidän tonttia. Eikä niitä taida kukaan oikein syödäkään. 

Viime vuonna luin, että etanat voi eksyttää.. Enpä sitten kokeillut. Meidän omenapuun koloon on ilmestynyt linnunpesä. Siis sinne omenapuun sisälle onttoon runkoon. Nyt kun kävin kurkkaamassa oisko siellä joku, niin oli. Etana. Whaaaaat?? 

Jos tiedät hyvän ja väkivallattoman keinon ohjata etanayhdyskunta Hittoon meijän pihalta uusille elämänpoluille, saa noita keinoja vinkkailla minulle enemmän kuin mielellään!!!