”mä hautaudun nyt tänne enkä tuu hetkeen pois..”

Otsikkona toimiva lause pääsi suustani noin 10 minuuttia sitten kun suljin itseni makkariin, tarkennettuna makkarin matolle. Mukaani otin kynttilän, teen ja porkkanat. Kyseinen pakene velvollisuuksiasi-piknik oli viimeinen mitä minun olisi ”pitänyt” tehdä. Kalenteri on täynnä vapaaehtoistyötä, kokeisiin lukua ja kotiläksyjä.

Muutaman päivän olen ollut hirmuväsynyt. Sänky kutsuisi jo iltaseitsemältä, mutta yritän pysyä skarppina edes iltayhdeksään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että istun sohvalla silmät viiruina haukoitellen, ja saan säälikatseita. En tiedä mistä kyseinen väsymys johtuu. Te pimeyden ja syksyn vihaajat olette tällä kertaa väärässä, rakastan syksyä. Jostain syystä moodi on ollut hyvin vaihteleva ja minut on lähinnä tunnistanut passiivisesta katseesta. Joten piknikkini sallittakoon. Anyways, se asia mistä tulin kirjoittamaan.

Nykypäivänä puhutaan paljon hifistelijöistä. Tiedättehän, ne loistobloggarit joilla on avain kaikkeen. Niin ruokaan, supersmoothieihin, meditaatioon, liikuntaan, elämänhallintaan, kodin täydelliseen harmoniaan..  Itse en kritisoi kyseistä ilmiötä. Olen oppinut katsomaan asiaa toisesta näkökulmasta. Tässä nykyajan kiireisessä ja suorituspaineiden maailmassa minusta on loistavaa että jaamme arjen vinkkimme, ajatuksemme ja meditaatioharjoituksemme. Varsinkin kun nykypäivänä prioriteetit helposti unohtuvat ja kaiken saa äkkiä näyttämään hyvin synkältä. Joten kiitos sinä joka postasit kuvan kauniista syksyaamusta, näin taas palan kauneutta jota olin ajatuksillani sabotoinut.

Sillä kysymys ei välttämättä ole mistään kilpailusta, kellä on parhaiten onnistunut smoothie tai paras raakasuklaaresepti. Ehkä kysymys onkin vain auttamisesta ja hyvän jakamisesta? Mielestäni on aivan mahtavaa, jos raskaan päivän jälkeen bongaan blogikirjoituksen jossa on loistava ajatus tai sanoma. Se auttaa. Se on ikäänkuin ensiapu, netti täynnä pieniä terapeutteja. Itse ainakin perustin blogini juuri sitä varten jotta ihmiset voisivat saada apua mahaongelmiensa kanssa. 

Ennen kaikkea pointti on se, jos sinua ärsyttää joka tuutista tulevat hehkutukset, älä lue niitä. Itse koen ainakin meiningin toisia tsemppaavaksi, ja saan siitä energiaa. Kaikista parhaimmat postaukset ovat kuitenkin niitä, joissa näkyy inhimillisyys. Ne missä arjen mokat kerrotaan, ja mille nauretaan yhdessä. Sekin voi pelastaa jonkun päivän, ”hei meitä törppöjä on muitakin.” 

Kirjoitukseni teemaa katsoen, teepussin sanoma osui nappiin. Tää hifistelijä taitaa nyt pikkuhiljaa poistua eristyksestään. Moikka!