Sitä samaa minun radio soittaa, kuinka lopultakin elämä voittaa.
Olen hyvin paljon sellainen ihminen, että saan itseni alakuloiseksi vain ajattelemalla liikaa. Eilen oli sellainen aamu. Kaikenlisäksi aamu piti sinnitellä ilman kahvia, sillä edessä oli vatsan ultraääni johon piti olla ravinnotta. Olen kuitenkin myös sellainen ihminen ettei alakulon kääntämiseen tarvita paljoa, niinkun ei eilenkään. Mielialani alkoi muuttua parempaan pikkuasioilla. Ensimmäinen niistä asioista oli kohtaaminen todella mukavan radiologin kanssa, joka suoritti tutkimuksen. Hänen huomaavaisuutensa sai minut lähtemään hymyillen vastaanotolta. Sen jälkeen käppäilin aamukahville lähiruokapuoti lempiin, jossa myyjä kertoi että tänään kahvin kanssa tarjotaan pannukakkua. Automaattisesti tokaisin ”noh, mä olen gluteenittomalla.” Siihen myyjä totesi ettei se ole ongelma, heillä on myös gluteeniton versio. Whipey! Eikä siinä vielä kaikki, huomasin että pöydässä oli pannarin kanssa raparperihilloa. Raaka-aine mitä rakastan mutta mitä olen liian laiska valmistamaan. Kyseistä hilloa muuten myydään lempissä, se on heidän omatekemää, aivan taivaallista.
Palaset alkoivat loksahtamaan paikoilleen ja pian löysin itseni kuvaamassa syksyn lehtikasoja kulkien tyynen rauhallisesti, vaikka päämääränä oli työpaikka ja iltavuoro. Eräs ohikulkija taisi huomata tyytyväisyyteni, sillä hän väläytti minulle hymyn johon oli pakko vastata takaisin. Tiedättehän, sellaisen ”hiton hyvä päivä. ai sullakin? loistavaa!” – Hymyn. Kiitos tästä tuntematon. Jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka omalla käyttäytymisellämme voidaan luoda hyvää fiilistä muille ja saada sitä takaisin.
Lempin kassan vieressä koreili ruisleipä jota olen ennen viljattomuutta syönyt ja kyseistä ruislepää monille kehunut. Mielenkiinnosta kysyin onko leivässä vain ruisjauhoja. Myyjä ilokseni kertoi että on, hän on itse vehnättömällä mutta ruista hän pystyy silloin tällöin syömään oireitta. Hypähdin suorastaan innosta ”niin minäkin!” Olen nimittäin syönyt pelkkää rukiita sisältävää ruisleipää muutaman kerran ja selvinnyt vähin oirein. Aikasempi kokemus meni pilalle antibioottikuurin takia. Vähäisenä oireena pidän rukiin tuomaa turvotusta, sillä se on huomattavasti vähäisempää kuin vehnän tuoma turvotus. Ainut mikä häiritsee ja on harmillista, on tuttu verensokerin heittely ja siitä seuraava supernäläntunne. Ne palaavat jos syön rukiita, enkä pidä siitä. Kuitenkin kyseinen ilmiö häviää jo parin päivän kuluessa jos ei syö rukiita. Siksi olen ajatellut, että ruisleipä on silloin tällöin ok. Pelkäsin että syömishimo ja muut sumuiset olot tulisivat rukiin mukana, mutta turhaan. Vehnä on mitä ilmeisimmin se pahin, eikä vieläkään tulisi mieleeni ottaa vehnää takaisin ruokavaliooni.
Ensi maanantaina meikä lähtee yksin matkustamaan, päämääränä lempikaupunkini lontoo. Ajatuksena on pitää pieni irtiotto kaikesta ja keskittyä valokuvaamiseen. Haastetta matkaan toki tuo ruokavalioni, mutta olen selvittänyt jo monia paikkoja missä tarjotaan gluteenittomia vaihtoehtoja. Lontoosta ja sen gluteenittomasta/viljattomasta maailmasta kuulette siis ensi viikon loppupuolella!
Aye mates!