Vilja on aina vilja.

Heips ystäväiseni!

Koin taas herätyksen ruokavalioni suhteen. Ihmettelin pari päivää että miksi minun tekee koko ajan mieli syödä jotakin, kaupassa ollessa teki mieli ostaa hyllyt tyhjiksi ynnä muuta. Ensiksi ajattelin että aah, se aika kuukaudesta. Mutta sitten havahduin siihen että ihmisten sämpylät, kakunpalat sun muut alkoivat tuoksua nenääni entistä voimakkaampana niinkuin ennen vanhaan, ja siinä samassa tajusin… olen syönyt liikaa ruisleipää, eli viljaa. Vaikka se ruisleipä on satunnaisena vaihtoehtona parempi kuin vehnä tai muut viljat, vilja on aina vilja. Onneksi sentään pysyin vain rukiissa enkä syömishimoissani sortunut muihin viljoihin, vaikka vaikutinkin raskaana olevalta naiselta pahimmassa hormonimyrskyssä  jonka on PAKKO saada nyt tähän heti jotakin.

En edes muistanut kuinka vaikeaa on pitää syömistä tai herkkujen syömistä kurissa, kun ruokavalioon sisältyy viljat. Verensokerin heilahtelut palasivat, samoin vatsan turvotukset ja tukala olo, mutta tiedättekö, onneksi tämä on korjattavissa. Muutamana päivänä nappasin ”helpon ja hyvän” ruisleivän evääksi, eikä se silloin enää ole satunnaista. Helppo vaihtoehto tulee ensimmäisenä mieleen kun tekee kahta työtä ja päivät venyvät 14 tuntisiksi, vieläpä 2 viikon putkissa. Mutta hyvin usein se helppo vaihtoehto ei ole se viisain. Tuo lause pätee aika monissa asioissa. Mutta enää 4 työpäivää, ja sitten on aika relata.. ja toipua viljamässäilystä.

Olen löytänyt paljon gluteenittomia reseptejä joita ajattelin kokeilla joululomalla. Tilasin myös Emmi- Liian Viljaton Kattaus kirjan jonka saapumista odotan innolla, sillä olen jo kuolannut jonkin aikaa Emmin torkkuja ja nokkosia blogia. Kannattaa käydä kurkkaamassa. Päätin että minulla on tänä jouluna gluteeniton joulu, vaikka aluksi mietin että söisin samaa kuin muutkin, pääsisi vähän helpommalla. Mutta rukiin tuomat epämukavat oireet olivat jo tarpeeksi, saatika sitten kuvitella vehnän tuomia. Ei kiitos.  

Sanon kuitenkin kiitos lumelle, kahville ja kahvisuklaalle, rauhalliselle mielelle ja levolle. Kun viimeisen työpäivän jälkeisenä aamuna herään levollisena ilman herätyskelloa ja loikoilen sängyssä, sanon kiitos.

Hyvää joulun odotusta!