26

Täytin tällä viikolla 26. 

Kun täytin 25, ajattelin ja jotain taisin kirjoitellakin synttäripakkomielteestäni. Muistelin viimeisiksi teinibileiksi nimettyjä parikymppisiä (hah!) ja pinkkihameista barbikakkua, Pasificoon päätyneitä jättibileistä (oiskohan ollut 23?) ja sitä, kun seisoin Lontoossa Tate Modernin aulassa ja sain takkuilevalla wifillä esiin synttärikortin, jonka kasuaalisti deittailemani jäbä oli piirtänyt, ja olin sulaa lätäköksi museon lattialle (se siitä kasuaalista deittailusta).

Aloitin helmikuun alussa täysipäiväiset työt ja illat ja viikonloput ovat täyttyneet gradun tutkimussuunnitelmasta, jota erinäisistä aikataulumuutoksista johtuen ei opponoidakaan loppukeväästä, kuten olin alun perin kaavaillut, vaan ensi tiistaina. Siksi tämän viikon sijaan pirskeiden sijaan olen nuohonnut nenä kiinni läppärissä, lukenut yläasteen terveystiedon kirjoja ja tarkistanut lähdeviitteitä. Nyt, viikon loppupuolella, osaan kertoa kuluneista päivistä seuraavat kolme asiaa.

Palautin tutkimussuunnitelman Moodlessa.

Ostin lennot työmatkalle Brysseliin. (Eräänlainen aikuistumisriitti sekin.)

Törsäsin kukkiin ja hyvään ruokaan.

Siinä on ne kolme tämän viikon timanttista huippukohtaa, joita juhlistan tällä hetkellä huudattamalla vuorotellen Rage Against The Machinea (Killing in the name!) ja Beyoncea (Run the World (Girls)!) tietämättä, kumpi ärsyttää naapuria enemmän.

Nyt on hyvä.