Lontoon syksy kuvina
”Nykyisin nostalgiaa pidetään terveydellä harmittomana koti-ikävänä tai hailakkana kaipauksena menneisyyden rakkaisiin paikkoihin. Sen sijaan 1600-luvun lopulta 1800-luvun lopulle nostalgia oli vaikea, jopa tappava sairaus”
– Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia
Tämän nostalgiaa koskevan lainauksen ja syksyn ja maailman sitkeimmän räkänuhakuumeilun kunniaksi päädyin selaamaan läpi Lontoon syksyni kuvina. Voi nostalgian määrää: miten ihminen voikaan ikävöidä paikkoja, niihin liittyvää äänimaisemaa, tiettyä valoa, sitä miltä lautalattia tuntui aamuisin jalkojen alla. Talvella oli perkeleellisen kylmä, ja silti ikävöin meidän kaunista kylpyhuonetta viktoriaanisessa kodissa, pitkiä iltoja SSEES:n kirjastolla, lähikaupan sipsivalikoimaa ja runsaita korianterinippuja, valoisia viikonloppuja ja UCL:n kahvilan pahaa punaviiniä, jota juotiin perjantain seminaarin jälkeen.
Tutustuin kampukseen, fiilis Gordon Squarella oli ensimmäisinä aamuina kuin Tylypahkaan tupsahtaneella Potterilla. Ihmeellinen maailma!
Jos yksittäistä ruokaa Lontoosta ikävöin, se on Sodon pitsa. Lontoossa pitäisi käydä vähintäänkin tämän takia.
Thamesin ranta ei ehkä pärjää merelle, mutta oli se hyvä: tarpeeksi tuulta ja aaltoja ja tilaa hengittää.
Pret A Manger ja muut mestat, joista sai napattua pikaisesti ruokaa mukaan (vaikka olinkin yhdeksän kuukauden jälkeen kurkkuani myöten täynnä kolmioleipiä).
Brighton. Lällyimmät, ihanimmat ja ehkä parhaat hetket syksyllä 2014.
Lukukauden ekat bibikset Thamesilla seilaavalla paatilla.
Kahviloissa lueskelu. Ihan parasta, ja silti unohdin tavan jonnekin Lontoon kahviloihin.
Voi koti! Mount Pleasant Lane, valo ja pelargoniat.
Tässä kuvassa kiteytyy Lontoon arki kaikista täsmällisimmin: kahvia, kirjoja ja UCL:n kampus.
Päivittäiset bussimatkat 253:lla, joita kirosin usein ja silti rakastin. Parasta oli ottaa kahvi mukaan aamulla, kiivetä ylös etupenkille. Ei lukea eikä näprätä kännykkää, vaan katsella kaupunkia ja heräillä pikku hiljaa.
Vakkaripuisto kampuksella. Hengasin, luin ja söin lounaani täällä kunnes oli ihan liian sietämättömän kylmä.
Kotikatu katolta katsottuna.
Ruusuja ja Pussy Riotia.