American Beauty -filosofiaa

Tänään, kun aamulla avasin silmät, ei huvittanut edes nousta. Taivas oli harmaa, pöydälle oli unohtunut eiliset tiskaamattomat lautaset ja takana oli huonosti nukuttu yö, täynnä katkonaisia unen pätkiä, joissa yritin epätoivoisesti järjestää kirja-arvostelun rakennetta paremmaksi. Sellainen tunne, kun unessa koettaa järjestää rakennetta paremmaksi, pistää jonkin verran ajattelemaan – ei välttämättä hyvällä tavalla.

Sain eilen aika jäätävää palautetta. Edellisestä kerrasta oli tainnut kulua aikaa, sen verran kovalta sen vastaanottaminen tuntui. Kun mulle yritettiin tuputtaa positiivisia ajatuksia ja mahdollisuutta oppia tehdyistä mokista, oma reaktio oli aika tyly: mä en nyt oikeesti jaksais tätä positiivisen ajattelun Paulo Coelho -kamaa et miten kaikella on muka tarkoituksensa. 

Mutta nousin sitten kuitenkin. Alun murjottamisen jälkeen puin jopa päälle ja aloin hakata näppäimistöä uudestaan, hioa ja tarkistaa. Karsia. Tarkistaa. Tarkistaa. Ja tarkistaa.

Ja jossakin vaiheessa tajusin, että olin innostunut hommasta. Tässä olen hyvä; tämän osaan. Yksi murskakritiikki ei muuta sitä.

Jos joku olisi eilen yrittänyt kiskoa mut väkisin rypemästä itsesäälin suosta, se ei olisi välttämättä tehnyt yhtään hyvää. Mutta tänään oli jo helpompi. Ja vaikka vieläkin harmittaa, ehkä tänään osasi varoa eri tavalla niitä samoja sudenkuoppia, jotka eiliseen romahtamiseen johtivat. Ja siis ylipäänsä muistaa taas vähän paremmin, että arvon mittaaminen suorituksissa ei nyt varsinaisesti tee kellekään hyvää – oli palaute positiivista tai ei, se ei ole kokonaisvaltainen arvio asianomaisen persoonasta.

Vielä pari kertaa oikoluvut, ja sitten oon valmis.

Tänään aion vielä ehtiä ulos juoksemaan Lea Riverin varrelle. Aion huudattaa oikeita biisejä, aion syödä jäätelöä. Aion illalla kaivaa esiin pitkästä aikaa mun kaikkien aikojen luottoelokuvan American Beautyn – siis Blondin koston ohella – ja katsoa, kun Lester Burnham sanoo:

– I have lost something. I am not exactly sure what it is, but I know I didn’t always feel this – sedated. But you know what? It is never too late to get it back.