Virallinen vaihtari-look
Ensiksi haluan mainita, että viikonlopun aikana tapahtui jotakin äärimmäisen merkittävää.
Söin nimittäin ensimmäisen kerran Red Velvet -kakkua. Olen nähnyt kyseisestä kakusta häkellyttävän monta unta kuluneen puolen vuoden aikana, kuolannut sitä erinäisissä näyteikkunoissa ja Harrodsin herkkuosastolla, mutta jostakin syystä vasta nyt sattuma heitti kahvilaan ja samaan pöytään kakkupalasen kanssa. Tarkoitus ei ollut edes tilata kakkua – se oli vain ratkaisu viiden punnan minimikorttimaksuun, joka täällä aika monissa paikoissa on käytössä. Ei, vieläkään en muista kantaa käteistä mukanani. Kyllä, tällä kertaa uskon kohtalolla olleen sormensa pelissä.
Toiseksi se varsinainen asia: onnistuin vangitsemaan vihdoinkin kuvaan sen, minkä olen intuitiivisesti tietänyt jo kuukausitolkulla. Suomi-tyttöjen virallinen Lontoon vaihtari-look, saanko esitellä.
Kun tulin Lontooseen, elin jokseenkin harhaisen illuusion vallassa. Kun kuvittelin itseni kampukselle, visioin oman tyylini jonkinlaisena Blair Waldorfin ja Debbie Harryn risteytyksenä – klassisen tyylikkäänä ja samalla särmikkäänä, huoliteltuna mutta ei missään nimessä liian preppynä. Kun pakkasin vaatteita mukaan, jätin rähjäisimmät farkkushortsit pois ja pakkasin mukaan yhdet ainoat housut. Olen aina tykännyt enemmän hameista, joten ratkaisu ei siinä hetkessä tuntunut edes arveluttavalta.
Näin jälkikäteen naurattaa. Jos jotakin on Lontoo tuonut pukeutumiseen, se on tieto siitä, että ilman lenkkareita ja reppua on turha yrittää pärjätä. Annoin jo ensimmäisinä viikkoina periksi ja tilasin Amazonista Kånkenin. Nätin laukun kantaminen ei ole sen arvoista, että raahaa kahdeksaa kirjaa kainalossa, läppäriä kangaskassissa ja itkee iltaisin niskakipua. Lenkkarit perustuvat täsmälleen samaan: mukavuuteen ja käytännöllisiin syihin. Jos reppu selässä painaa tonnin, korkkareilla kipittäminen ei tunnu mitenkään ideaalilta valinnalta. Olen myös todistanut lukuisia kertoja, kuinka naiset metrossa vaihtavat korkkarit työpäivän jälkeen lenkkareihin. Olen oppinut, että jos koroissa lähteekin liikkeelle vaikka baariin mennessä, lenkkarit tai tennarit on syytä pitää mukana. Ja ne ainoat housut, jotka otin mukaan? Ainakin on löytynyt farkuille käyttöä. Ison osan ajasta kuljen myös rikkinäisissä sukkahousuissa ja yritän väittää, että se on tulkittavissa grungeksi.
Kuten kuva todistaa, en ole havaintojeni kanssa yksin. Päätettiin siis ikuistaa tällä kertaa valokuvaan virallisen vaihtari-lookin kulmakivet (Nike ja Fjällräven kiittävät).