Päiväunia
Tänä aamuna sain puhelun, jota olin odottanut jo monta kuukautta. Huomenna sen puhelun deadline olisi omalla tavallaan jo kulunut umpeen. Eilen itkin vahingossa bussissa, koska tuntui siltä, että oma deadline oli jo ylittynyt – ei jaksanut enää olla reipas, ei jaksanut asennoitua positiivisesti. Yöllä näin unta, jossa kirjoitan samaiset lauseet toisensa jälkeen, yhä uudestaan, painan sähköpostin päivitä -nappia.
Ja sen jälkeen tänään sain puhelun. On aika hienoa, että se tuli juuri sieltä, minne oikeastaan eniten halusin. En tajua, miksen tajunnut sitä jo kuukausia sitten – monen taustatekijän perusteella se olisi ollut loogisten ideoiden kärjessä jo heti alussa. Ei tarvinnut väännellä kiinnostuksenkohteita vastaamaan tarvittuja, ne olivat sitä jo valmiiksi, sellaisenaan mielekkäitä.
Ehkä kasvoin tässä henkisesti matkan varrella, ehkä en. Hetkeen en ota ainakaan itsestäänselvyytenä mitään: oli pakko muistaa, oli pakko kyseenalaistaa. Toisaalta prosessi murjoi itsetuntoa; toisaalta se takasi, etten hetkeen ryhdy liian ylimieliseksi. Sinnikkyys on ainoa, millä voi loppupeleissä pärjätä. Mutta jos ei pärjääkään – siitä ei vielä voi päätellä yhtään mitään, se ei kerro sinnikkyydestä tai ahkeruudesta. Ihmiset unohtavat liian usein, miten paljon pienillä sattumilla on merkitystä.
Olin suunnitellut tälle päivälle aika paljon asioita. Mun piti palkita itseni sillä överillä Harrodsin herkkuosaston leivoksella, joka näyttää Marie Antoinetten päiväunen ja ylellisyyden ruumiillistumalta. Mun piti kilistellä, mun piti juhlia. Fiilikset kuitenkin menevät harvoin niin kuin täysin odottaa. Mulla on euforisen hyvä olo; ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan tunnen itseni lähes täydellisen levolliseksi ja tyytyväiseksi. Sillä kaikella ihan perkeleellisellä duunilla, mitä tässä on tullut tehtyä, on sittenkin jotakin painoarvoa. Ei tee mieli leivoksia tai skumppaa. Eniten maailmassa tekee mieli kaatua takaisin sänkyyn, käpertyä satiinilakanoiden sisään ja nukahtaa kuunnellen, kun sade ropisee ikkunoita vasten. Juhlia ehtii myöhemminkin. Nyt on se hetki, kun voi ihan vain olla ja nauttia siitä. miten onnelliseksi naiseksi yksi ainoa puhelu voi tehdä.
