Kukat, kevät ja kupliva katolla, eli vappu Mount Pleasant Lanella

Fiilistelyä Columbia Roadin kukkatorilla – ennen kuin opiskelijabudjetin saattelemana lähdettiin Lidliin hankkimaan vappuruusut.

Vappu on aina ollut yksi mun lempijuhlista. Juhannukseen olen alkanut tottua vasta viime vuosina, uudet vuodet tuntuvat olevan kategorisesti pieniä pettymyksiä, mutta vapussa on aina ollut jotakin erityistä. Jo pienenä siihen liittyi kaikki olennainen: hyvää ruokaa ja railakasta musiikkia, lupaus tulevasta keväästä, kauden ensimmäiset pihajuhlat ja ilmapallot. Myöhemmin mukaan tulivat kuplivat ja kilistelyt, mutta se fiilis, siinä on yhä jotakin samaa. Kun olin kolmetoista ja ensimmäistä kertaa kaupungilla vapun vietossa (ankarilla varoituksilla ja kotiintuloajalla varustettuna), oltiin Maydayssa ja päädyttiin Käpylään talonvaltaukseen (ja sieltä kiltisti sitten kotiin kymmeneksi). Alkoholia en juonut pisaraakaan, mutta yleisessä nousuhiprakassa taisin olla. En ikinä unohda sitä fiilistä, kun Notkea Rotta alkoi kulkueessa vetää biisiään Pöhinää. Kuulin sen ekan kerran, käveltiin keskellä tietä, aurinko lämmitti ja tanssittiin ja ajattelin tästä se elämä alkaa. Että tässä se on, elämä ja onnellisuus ja kevät ja kaikki.

Ei ollut ihan helppoa tajuta, että suomalainen vappu oli menossa siis tänä vuonna sivu suun. Suomeen lentäminen ei mitenkään käynyt päinsä, mutta kyllä sitä mietittiin. Mutta hitot: jos vappu on tunnelmakysymys, kai sitä voi viettää Lontoossa yhtä hyvin kuin missä tahansa muuallakin. Varustauduin kuplivalla, taistolaislauluilla, brunssiherkuilla ja väljällä aikataululla. 

Itse antauduin kevät- ja vappuhumulle jo aamupäivästä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että brunssi venyi päivän mittaiseksi ja vieraat vaihtuivat päivän mittaan; kilisteltiin jälleen katolla, korkattiin uusia kuohuvia ja fiilisteltiin kevättä. 

Kuvassa päivän ensimmäinen brunssikattaus, eli fetatahna, munakas korianterilla ja chilillä sekä rosé-skumppa. En ole varma, mitä mielikuvitusruokaa pistän ekassa kuvassa poskeeni, kun haarukka on jo valmiiksi tanassa, vaikka lautanen on vielä tyhjä.

Hyvät juhlat, vaikka viimeiset kuohuviinit olisi voinutkin skipata – kuvamateriaali kun jatkobaarista on julkaisukelvotonta ja eilinen meni piknikin sijaan kotona vetelehtiessä. Ainoa ekskursioni ulkomaailmaan oli lähipitseriani Sodo, josta kipitin äkkiä takaisin kotiin. Perin suomalainen vappu siis, monessakin mielessä. Mutta ei se haittaa. Tästä vapusta nimittäin jäi muutakin mieleen kuin seuraavan aamun tahmea maku suussa. Päällimmäisenä muistan kevyen fiiliksen, kukat ja kevään.

Näkymä Mount Pleasant Lanelle katolta käsin.