Elävä luokka

Viimeksi höpisin niistä elämäntaito-oppaista, kirjoista ja onnellisuusprojekteista. Tänään olen tainnut löytää yhden teoksen, joka jo esipuheessa onnistui säväyttämään enemmän kuin yksikään hyvinvointiopus ikinä. 

”Luokan käsitteen hylkääminen on mahdollista vain niille, joihin luokkaeriarvoisuus ei vaikuta.”

”Monien kyky jättää huomiotta perustavaa laatua oleva eriarvoisuus sai minut yhä varmemmaksi siitä, että luokka on ehdottomasti pidettävä tieteellisenä tutkimuskohteena.”

”Minua on syytetty siitä, että tämä teos on intensiivinen, kova ja vihainen. Näitä väitteitä ovat esittäneet lähinnä ne, jotka eivät ole vihaisia niistä elinolosuhteista, joissa työväenluokka on pakotettu elämään ja joissa työväki on työvoimaresurssi, kulttuurinen varanto ja kunnollisuuden perustavanlaatuinen raja. Itse asiassa olen tällä hetkellä vieläkin vihaisempi kuin tätä teosta kirjoittaessani, koska joka aamu havahdun aina johonkin uuteen hyvinvointivaltioon kohdistuvaan leikkaukseen, joka vaikuttaa suhteettomasti työväenluokan ja erityisesti naisten ja vammaisten hyvinvointiin.”

– Beverley Skeggs: Elävä luokka

Päivänä, jolloin Helsingin yliopisto ilmoitti vähentävänsä henkilöstöä 980 hengellä (570 niistä irtisanomisia), Tanska hyväksyi lain jolla mahdollistetaan turvapaikanhakijoiden omaisuuden takavarikoiminen ja Yhdysvalloissa republikaaneista yli 40 prosenttia kannattaa Donald Trumpia presidenttiehdokkaaksi, on vaikea uskoa hyvään maailmassa. Mieluummin kirjoittaisin yliopistoleikkauksista enemmänkin, mutta tunnen itseni kerrankin sanattomaksi. Voimattomuuden tunnetta vastaan on vaikea kirjoittaa.

Tulin töistä kotiin, avasin gradukirjat. Ja onneksi sieltä löytyivät juuri ne sanat, jotka tällä hetkellä halusin kuulla.