Maat ja meret ja merenkalliot ja yksinäisyys ja elämä ja mitä vaan

Kyllä se on hullu joka Helsingistä pyrkii muualle. Täällä on maat ja meret ja merenkalliot ja yksinäisyys ja elämä ja mitä vaan.
 

– L. Onerva, (Anna Kortelainen: Eri kivaa! Onerva – kaupungin naiset 1910)

Viime päivinä on ollut sellaista synkkyyttä, josta ei olisi väliksi. Joko se on kirkkaat kevätpäivät tai tietyt päivämäärät, samantekevää, jokin puskee asioita pintaan. Hyviä hetkiä löytää sieltä mistä ennenkin: kirjoista, ihmisistä, kävelemisestä. Yllä lainatusta L. Onervan lausahduksesta. Helsingistä. Vanhoista valokuvista, vuosien takaisista Livejournaleista, ja yrityksestä kirjoittaa edes murto-osa omista muistoista ylös. Livejournalit saavat osittain myös hämmennyksen partaalle: näinkö mä todella kuvasin itseni, näinkö mä ajattelin? Hassulla tavalla tunnistan ja sittenkin se tuntuu olevan valovuosien päässä, tavoittamattomissa. Vai milloin olen kirjoittanut omakuvaukseksi kerään kadulta timantteja ja kätken herätyskelloja. pidän baareista, joissa on pehmoiset tuolit ja kiiltäväkantisia lehtiä. en pidä tiskaamisesta tai heikoista jäistä? Ja laittanut otsikoksi koko journalille haluaisin olla sun kirpparilöytö? No, kunnianosoituksena menneiden aikojen Livejournaleille listasin viime viikkojen asioita ja sitä, mikä niissä oli parasta.

Itkin silmät päästäni Lundbergin Jäälle ja vaikka toivoin, että joku olisi varoittanut lukemasta loppuun asti, olin sittenkin tyytyväinen. Lohtua saa juuri siitä, että ne sanat ovat siinä ja ne fiilikset ja lauseet.

Treenasin bodypumpissa ja kaiken hikoilun ja puuskuttamisen välissä ehdin tuntea suunnatonta voitonriemua, ja taustalla soi life just keeps getting better ja se aidosti alkoi naurattaa.

Kävin kävelyllä yhdellä lempireiteistäni ja totesin taas kerran, että merenrannassa on tilaa hengittää toisella tavalla kuin missään muualla. Välillä ikävöin Lontooseen paljonkin, mutta en sittenkään ole varma, vaihtaisinko Helsingin rantoja mihinkään. L. Onervalla on eittämättä pointtinsa.

Varasin ajan tatuointia varten, vihdoin.

Heitin viikonloppuna käyttämättömiä vaatteita Ikea-kassiin, siivosin pois vanhaksi käyneitä asioita ja tein kaappeihin tilaa.

Istuin Koskelassa kallioilla, aurinko paistoi ja tuntui keväältä, eikä tarvinnut surra yksin. Tietyt asiat eivät katoa koskaan, niiden kanssa vain oppii elämään.