Kesä 2016

Kesä alkoi keskiviikkona 4.5.2016. Takana on ensimmäinen kolmipäiväinen työviikko ja neljän päivän lähes tauoton Kerava-Tuusula-Asikkala-Helsinki-Turku-Naantali-Helsinki-Kerava-Helsinki -rundi, jonka jäljiltä makaan parvekkeella jaksamatta evääni liikauttaa. Muutamassa päivässä ehdin elää huoletonta hellettä ja kesää enemmän kuin vuoden takaa muistan tehneeni edes heinäkuussa. Saunakaljat jäivät kaupan kassalle ilman papereita, autossa huudatettiin Tequilaa ja väiteltiin politiikasta, käytiin soutelemassa ja saunottiin tuntitolkulla. Piipahdettiin paluumatkalla pitsalle Mäntsälään, kotona kerkesin vaihtaa vaatteet ja pilata yhden sokerikakkupohjan, joka levisi mössöksi pellille ja aiheutti hysteerisen naurukohtauksen, ennen kuin kiirehdittiin puistoskumpan kautta bussiin viettämään Turkuun varhaista äitienpäivää. Äitienpäivänä jäätiin siis kakutta, mutta onneksi kaikki täytteet voi aina mättää valmiille marenkileivospohjalle ja mikä tahansa maistuu hyvältä meressä viilennetyn kuohuviinin kanssa. Laskin päässäni ensimmäisiä kertoja: ensimmäistä kertaa meressä uimassa, ensimmäistä kertaa paljain jaloin lämpimällä rantakalliolla, ensimmäistä kertaa ulos katettu grillilounas…

Kun selvisin saaresta takaisin mantereelle, pakkauduin taas bussiin ja keräilin voimia uusia koitoksia varten. Samoissa saarivaatteissa suunnistin suoraan Keravalle ja kävelin vieraissa maisemissa peltojen poikki, sain drinkin käteeni heti kynnyksen yli astuttuani, ja hetken kuluttua olinkin jo taas saunan lauteilla muistelemassa, miten ne Isontalon Antin sanat nyt taas oikeasti menivät.

Tänään olen ollut väsynyt mutta onnellinen. Ei kaduta, vaikka köröttelin pikkuteitä Keravalta kotiin bussin ainoana matkustajana ja palelin yömyöhällä kesähamosessa; ei haittaa, vaikka yöllä kotona oli vain pala mäntsäläläistä vettynyttä pitsaa ja pari kuivahtanutta ruispalaa; ei kiinnosta, vaikka hankin itselleni varsin mojovan päänsäryn. Tämän päivän olen maannut parvekkeella isojen tyynyjen ja lehtipinon kanssa, juonut kahvia ja tirauttanut muutaman kyyneleen lukiessani artikkeleita, jotka osuvat kipeisiin kohtiin. Ja se on ihan ookoo. Kerrankin, tänään ja tässä, mulla ei ole kiire mennä eikä tehdä, ei ole tarvetta keksiä uutta suunnitelmaa tai varautua tulevaan. On kesä ja lämpö ja Beyoncé (Formation!) ja Shakira (Waka Waka! Hips Don’t Lie!) ja ihmiset ja aurinko ja aurinkorasvasta tahmea iho ja parveke ja viereisessä koivussa vaaleanvihreät lehdet, ja se ei ole ihan vähän se.