Pitkään ajattelin, että olen päässyt kohtalaisen vähällä raskauteni kanssa. Pohdittiin yhdessä jonkun kanssa, että suomen kielen sana raskaus on itse asiassa aika kammottava. Missä muussa kielessä lapsen odottamiseen viitataan korostamalla sen odottavan ruumiin painoa, sen venymistä äärirajoille?  Nyt olen sitä mieltä, että suomen kieli on tässä yhteydessä sattuvimmillaan. Raskaus on oivaltavuudessaan kertakaikkisen korvaamaton ilmaisu – […]

Terveisiä täältä äitiyslomalta! Täällä kuulkaas lekotellaan seuraavat kuukaudet ilman, että palkkatyöt ikävästi häiritsevät arkea. Sängystä saattaa aamuisin kiskoa joku tyyppi (näin olen antanut itselleni kertoa), mutta herätyskello ei kertaakaan herätä ihan liian aikaiseen palaveriin tai kyttäämään särisevää ruutua pahaa kahvia särpien (paha toimistokahvi on kyllä valheellinen klisee – meillä oli toimistolla yleensä oikein hyvää kahvia). […]

Touko- ja kesäkuun vaihteessa sosiaalinen media täyttyi #olisinpatiennyt-viesteistä, joilla ihmiset lähettivät terveisiä vuosien takaiselle itselleen ja samalla nyt valmistuville nuorille. Ihmiset jakoivat henkilökohtaisiakin asioita, joita he olisivat halunneet tietää silloin. Taustalla oli Helsingin Sanomien juttu, jossa Maaret Kallio esitti kysymyksen presidentti Tarja Haloselle ja muutamalle muulle tunnetulle suomalaiselle (HS, 31.5.2018). Jo silloin mietin, että miten […]

Pari päivää sitten makasin sängyllä horroksen kaltaisessa olotilassa ja selasin puhelimesta Facebookin uutisvirtaa oikein mitään tekemättä (niin kuin olen viime aikoina tupannut tekemään usein – raskauden eteneminen on pakottanut pohtimaan suhdettani joutilaisuuden ihan uudella levelillä, mutta siitä joskus toiste). Aika harvoin siellä mitään erityisen kiinnostavaa vastaan ui, mutta tällä kertaa hätkähdin. Horroksesta herätti otsikko The […]

Niitä hetkiä on ollut nyt tiuhasti viime aikoina.  Yksi: istuin Kulttuurisaunan edessä vilvottelemassa, tuijoteltiin ystävän kanssa merelle. Hätkähdin tajutessani, että oli valoisaa, vaikka kello oli jo kahdeksan.  Toinen: astuin kodin kynnyksen yli palatessani Japanin reissusta. Kahdessa viikossa ehtii unohtaa, miltä kotona tuoksuu. Puun tuoksu tuntui huumaavalta, ja ajattelin, että jos koti tuoksuu tältä, epäkäytännölliseen ja […]

Tulin eilen kotiin Japanista, jossa lomailin edelliset kaksi viikkoa. Olen halunnut sinne jo pari vuotta, mutta aina oli jotakin tiellä: aikataulut, raha, ajoitus. Kunnes sitten loppusyksystä tajusin, että jos nyt en lähde, en tiedä, koska seuraavan kerran pystyn lähtemään omin päin reissuun. Tiellä oli edelleen erilaisia asioita, joiden voisi ajatella mutkistavan matkaa. Aikataulu ei vieläkään […]

Olin pari vuotta sitten Helsinki Think Companyn järjestämässä tilaisuudessa Miten maailmaa muutetaan. Muutamia puhujia kuunnellessani tunsin tipahtaneeni kaninkoloon. Maailman muuttaminen tarkoitti paitsi maailmanparantamisen käytännön vinkkejä ja siihen tähtääviä urapolkuja, myös pöhinää, dynaamisuutta ja tekemisen meiningin hehkuttamista, joka saa aina oloni tuntumaan vähän orvolta. Muistan, kun yksi puhujista kuvaili pitchaus-kilpailua ja matkaa jonnekin start up -maailman […]

Jo jonkin aikaa olen halunnut avata sanaisan arkkuni aiheesta perhevapaauudistus. Kuten kaikki varmasti tähän mennessä tietävätkin jo, hallitus ilmoitti perhevapaauudistuksen kaatumisesta tällä viikolla. Kenellekään ei ehkä tullut yllätyksenä, että syyttävää sormea osoitettiin kustannusten suuntaan. Ilmeisesti tulee halvemmaksi maksaa naisille siitä, että he pysyvät kotona, kun miettiä systeemiä, joka mahdollistaisi nykyistä paremmin vanhemmuuden tasa-arvoisen jakamisen. Olen […]

Luin tänään Ompeluseurasta keskustelua, jota jäin miettimään. Aiheena oli Helsingin Sanomien julkaisema juttu 24-vuotiaasta Ronja Salmesta, joka on valittu juuri Helsingin kirjamessujen uudeksi ohjelmajohtajaksi.Sen lisäksi Salmi on ehtinyt kirjoittaa viisi kirjaa ja juontaa ja käsikirjoittaa lukuisia lasten- ja nuortenohjelmia. Kuulostaa ehdottoman siistiltä. Tämä ei postaus ei kuitenkaan käsittele Salmen uraa. Se käsittelee sitä, mitä ajattelin […]

Kävin joulukuussa kaksi kertaa elokuvissa. Elokuvilla ei ollut mitään yhteistä nimittäjää, paitsi se, että kävin katsomassa ne. Se lienee syy, miksi molempien jälkeen löysin itseni miettimästä samoja teemoja. Ensimmäisen elokuvan kohdalla olin riemuissani, toisen kohdalla tunsin turhautunutta raivoa. Kuten joskus opponenttini seminaarityötäni ruotiessaan ilmaisi, tarkastelen aineistoani feminististen silmälasien läpi. Voisin nyt lähettää hänelle terveiset, että […]