Pääsiäisräpsyjä
En ollut ajatellut tänä vuonna viettää mitenkään erityisesti pääsiäistä. Yleensä pääsiäisen perinteisiin rituaaleihin kuuluu lammaspäivälliset suvun kanssa, joilla en syö lammasta, ja vähintään yksi Mignon-muna. Koska kumpikaan näistä ei ole saatavilla lontoolaisissa olosuhteissa, tarkoitukseni oli hautautua kirjastoon, käydä ahkerasti salilla ja viettää tehokas opiskelu- ja treeniviikonloppu. Opintotukikin tipahtelee tilille tässä kuussa vasta seitsemäs päivä, joten pyhien yli kituutetaan tälläkin kertaa äärimmäisen rajoitetulla budjetilla.
No, sitten havahduin todellisuuteen. Kampus sulki ovensa torstaina, sali meni jo keskiviikkona kiinni. Oli luotava suunnitelma B.
Suunnitelma B:hen kuului lähinnä pyjama, suklaapupu ja portviini. Kuten eilen kirjoittelinkin jo, ensimmäisen portviinin sirpaleet lojuvat varmaan vieläkin Clapton Commonin varrella, mutta onneksi elän taloudessa, jossa joku toinenkin ymmärtää hyvän portviinin (ja lohduttamisen) päälle.
Eilen en sitten oikeastaan poistunut kotoa kertaakaan. Haudutin vihanneksia uunissa yli tunnin, leivoin sämpylöitä ensimmäistä kertaa vaihtovuoden aikana, asettelin parsoja lautasella niin esteettisesti kuin osasin ja lainasin viinilaseja. Olin unohtanut, miten kivaa ruoanlaitto välillä voi olla – silloin, kun se ei ole tehty kiireessä ja nälkäisenä periaatteella mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman vähällä vaivalla. Tai silloin, kun käytössä on uuni – lainasin siis isäntäpariskunnan keittiötä tätä varten. Soitin klassista ja katoin pöydän sen sijaan, että olisin rojahtanut läppärin äärelle sänkyyn syömään. Ruoan jälkeen juotiin jälkkäriksi portviiniä ja suunniteltiin kesäjuttuja, lomaa, Suomeen palaamista. Olen valmis lyömään vetoa, että portviini oli parempaa kuin se tuhansiksi sirpaleiksi mennyt Sainsbury’sin versio.
Pakko myöntää, että tässä vaiheessa olen UCL:lle melko kiitollinen pakkolomailusta ja mun kirjastosuunnitelman pilaamisesta – vaikka pääsiäinen ei mulle merkitsisikään muuta kuin suklaapupuja ja hyvää ruokaa, kyllä niillekin viikonloppu kelpaa pyhittää.
