Jännä viikko meneillään: maailman paras maanantai, kurja tiistai, ja tänään taas korkeuksista hillittömiin zeniläisyys-harjoituksiin tietotekniikan parissa. Olen tehnyt paljon töitä, pälpättänyt tauotta, jurottanut hiljaa, kastunut sateessa, ostanut kaupassa väsyneenä ihan vääriä asioita, unohtanut työkoneen kotiin ja muistanut asian vasta bussissa, hionut CV:tä, toiminut järjettömässä adrenaliinipiikeissä, tuntenut ylpeyttä, kiukutellut, ostanut ainekset pullataikinaan ja romahtanut sänkyyn katsomaan Downton Abbeya, valvonut liikaa ja nähnyt levottomia unia. 

Kaiken hälinän keskellä alkaa jo poltella matkakuume ja kesämekot, joita tänä kesänä tuunataan ja valitaan erityisesti sillä perusteella, että saa kyljen esiin – koska palan halusta esitellä mun tatuointia, jonka kainosti otin kainalon alle, ettei se ois ihan koko ajan esillä. Niin, siinähän ne viime viikkojen kiinnostavimmat asiat taisivatkin tulla höpistyäni kaupassa käymisestä ja telkkarisarjoista: 1) otin tatuoinnin 2) varasin lentoliput Vietnamiin. Kaksi ikuisuusasiaa, joita on jahkailtu jo hyvä tovi.

Tatuoinnin olen halunnut jo pitkään, ja nimenomaan Simbergin Kuoleman, joka kastelee kukkia. Osittain syyt liittyvät lapsuudessa kammoamaani Satakielen Kuolemaan, joka istuu keisarin rinnan päällä. Osittain espoolaiseen kuvataidekouluun ja sen Simberg-teemavuoteen, jolloin käytiin Ateneumin näyttelyssä ja maalattiin eläinversioita Simbergin tauluista. Osittain viime vuoden ajatuksiin kuolemasta ja sen väistämättömyydestä ja lopullisuudesta. Mutta oikeastaan eniten ne liittyvät siihen, miten Marjatta Levanto asian ilmaisee Simbergiä käsittelevässä teoksessa Unennäkijä tulee.

Hugo Simbergin kuolema on sekin omituinen ilmestys maailman kuolemhahmojen kokouksessa. Itse asiassa se on hyvin läheistä sukua piruparalle. Molemmat tarkoittavat enimmäkseen hyvää. Kuolemalle on vain sattunut tehtävä, joka pakostakin aiheuttaa mielipahaa. Kaikilla meillä on taakkamme, Simbergin kuoleman taakkana on aiheuttaa ihmisille surua.

Levanto kirjoittaa kauniisti, ja kaunis on kuvakin. Ja nyt se on vihdoinkin iholla.

Kun kuume on jojottanut edestakaisin jo YLI VIIKON, on ehtinyt käydä läpi varsin monta vaihetta läpi tunneskaalalla.

Päivä 1: no onpa kurja olo, oonkohan nukkunut huonosti, jaa, lähdenpä tästä kuitenkin töihin nyt ja totean vasta iltapäivällä tappioni.

Päivä 2: ookoo, ookoo, uskotaan, kipeitä ollaan!

Päivä 3: parempi jo. On on on. No jos nyt otan iisisti ja teen työt vaikka etänä, tää on tällaista rauhallista aloittelua, ja to-pe oon kuitenkin lomalla niin nää on pakko saada ekaks kuntoon.

Päivä 4: no niin! Ei kuumetta! Hieno homma, lähdenpä tästä lomapäivien aluksi ottamaan itselleni tatuoinnin enkä yhtään suhtaudu epäluuloisesti siihen, että loppupäivän nukun torkkupeiton alla jaksamatta nousta ylös.

Päivä 5: lähdetäänpäs tästä kaupungille! Glitter-pinnejä ja Frozen-juttuja! Synttärilahjoja pikkuveljelle! Kappas, vähän heittää näkökentässä ja jäsenet tuntuvat omituisen heikoilta. Illalla rapsakat 38,6 ja olen varma, että kuolen verenmyrkytykseen/sydänlihastulehdukseen/harvinaisen ärhäkkääseen flunssaan.

Päivä 6: luovutan. Yöpaidassa Harry Potteria, en koske gradumatskuihin tai sähköposteihin tai pue päälleni. L-e-p-ä-ä-n. 

Päivä 7: noususuhdanteessa ollaan, ihan varmasti ollaan! No jos nyt sentään uskallan pikkuveljen synttäreille, jos saan autokyydin edestakas ja istun hiljaa kiltisti paikoillani! Eipä tässä.. paitsi että illalla ollaan taas noususuhdanteessa, nimittäin kuumemittarin lukemissa.

Päivä 8: oon idiootti miksen levännyt heti saman tien mä en kestä mä tuun hulluks kohta mitä mä voin enää keksiä tekemistä makuuasennossa??

Päivä 9: nousen herätyskelloon, haen Hesarin, ja keitän aamukahvia. En mittaa ees kuumetta, en varmaan. No ehkä. No pitäiskö? No mittaan. Kuumemittari näyttää keskisormea uhittelevalle yritykselle.

????!!!!!!!! Kenen kuume edes kestää YHDEKSÄN PÄIVÄÄ?

Vastaanotetaan: kaikki vinkit, miten kuluttaa vaakatasossa aikaa ilman ylimääräistä rasitusta, ja erilaiset parantumiseen tähtäävät poppaskonstit. Ei vastaanoteta: jälkikäteisiä vinkkejä siitä, että tatuoinnin ottaminen tai Frozen-shoppailu olisi kannattanut jättää toiseen kertaan.