Kikhernekohun jälkijunassa: vegaaninen marenkikakku
Toivon, että tämä pitkästä aikaa ruokaa käsittelevä postaus alkaisi osana tammikuun vegaanihaastetta. Valitettavasti niin ei ole. Vegaanihaasteelle kävi osaltani (taas) vähän huonosti, kun ensimmäisenä päivänä unohdin koko homman ja mätin naamaani juustoja ja cevicheä. Rehellisyyden nimissä on myös samaan hengenvetoon myönnettävä, että haasteen rikkominen tuskin jää edes tähän: jääkaapista löytyy tällä hetkellä ainakin jogurttia, fetaa ja voita, ja sukulaiskahvilla lorottelin kahviini maitoa tänäänkin varsin surutta. Silti toivon, että saisin tänä vuonna tuotua keittiöön jonkin verran muutoksia: suunnitelmissa on kokata taas enemmän vegaanisesti ja suosia täysin kasvispitoisia vaihtoehtoja aina tilaisuuden tullen. Se ei erityisen radikaali muutos ole, sillä kalaa laitan hyvin harvakseltaan, punaista lihaa tai kanaa en laisinkaan. Isoin kompastuskivi vuodesta toiseen vegaanihaasteissa ovat osaltani juustot. Edes yhdessä asuminen vegaanin kanssa ei onnistunut aikoinaan vieroittamaan fiksaatiostani fetaan, vuohenjuustoon, savujuustoon, buffala-mozzarellaan… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta kuulemma vegaanisessa juustovalikoimassakin on viime vuosina tapahtunut ihmeitä, kuulemani mukaan. Jos joku osaa antaa vinkkejä tässä asiassa, otan niitä mielelläni vastaan!
Mutta vuoden 2016 tähän mennessä ainoasta tekemästäni kakusta innostuin tekemään vegaanisen. Testasin vähän jälkijunassa viime vuoden some-kohutuinta jälkkäriä: säilykekikherneiden nesteestä valmistettua marenkia. Jumalauta. Tunsin syvää epäluuloa valutellessani nesteitä säilyketölkistä vatkauskulhoon, mutta nyt voin liittyä huutelijoiden joukkoon: kyllä, se todella toimii. Säilykekikherneiden nesteestä tulee niin hyvää marenkia, että se katosi sukulaiskahvitteluilla nopeasti parempiin suihin.
Marengin ohjeen löysin Chocochili-blogista. Minipavlovien sijaan pursotin tahnasta kolme pyöreää levyä ja pari pienempää marenkia koristelua varten. Kakun täytteen tein sitruunamehulla maustetusta soijajogurtista, karpaloista ja mustikoista. Suosittelen, sillä marengista voisi makeammalla täytteellä tulla helposti liian äklöä ainakin omaan makuun.
