Keijuja, pitsoja & kynttilöitä
Olen hurahtanut kuluneina viikkoina totaalisesti kolmeen asiaan. Yksi: askartelu. Kaksi: pitsat. Kolme: kynttilät. Obsessoituneen uutisten seuraamisen sijaan vahtaan taikinan ilmakuplia ja aamiaispöytäväittelyiden sijasta shoppailen keijukaisten hiuksia ja käytän liikaa rahaa kultaliimaan ja pikkuruisiin siipiin. Tällä voi olla jotakin tekemistä kuluneen syksyn hektisyyden kanssa: eilen huomasin kulkeneeni paita väärin – siis saumat ulos – koko päivän, tänään olen hengannut kotona kuumemittarin kanssa ja The Hoursin soundtrackia kuunnellen.
En yhtään ihmettele, että Kruunuhaan haltijakaupassa haltijoista puhutaan he -muodossa niiden sijasta. Pari viikkoa lisää tätä touhua, enkä enää lupaa, etten itse alkaisi antaa keijukaisille nimiä. Loppujen lopuksi, pienenä tarkkailin avaimenreiästä ja tein yllätyshyökkäyksiä lastenhuoneeseen yrittäen saada lelut kiinni itseteosta – olin varma, että aina käännettyäni selkäni, lelut alkoivat elää.
Pitsat taas liittyvät lähinnä Pizze -kirjaan. Olen jo vuosikausia harrastanut erilaisia pitsoja kotona väsäillessäni, ja viimeistään Rooman reissu 2012 sinetöi pitsan paikan yhtenä kaikkien aikojen lemppareista. Pitkään ehdoton ketsosuosikkini oli munakoiso-vuohenjuusto-rosmariini. Sitten aloin lisätä täytteet vasta paistetun pitsan päälle – tässä versiossa parhaiten toimi buffala-mozzarella, kirsikkatomaatit ja tuore basilika. Kirjan myötä olen saanut taas uuden innostuspuuskan. Tällä kertaa obsessoin taikinasta, sillä kirjan fiilis ja painokkaat kehotukset suhtautua taikinan vaivaamiseen suurella tarmolla tarttuu väkisinkin. Viime sunnuntaina kokeilussa olivat kaksi makuyhdistelmää: rosmariini, vegaaninen chorizo ja buffala-mozzarella, sekä kalamata-oliivit, kirsikkatomaatit ja basilika. Näistä ainakin vegaaniseen chorizoon kehitän tällä hetkellä myös vaarallisen intensiivistä suhdetta, vaikka se on hinnaltaan aika tyyristä tavaraa.
Kolmas pakkomielle, kynttilät, on pelastanut monta hetkeä viime viikkoina. Tuhlasin ruusuntuoksuiseen kynttilään ja olen sen jälkeen luopunut iltaisin lähes kokonaan sähkövalosta. Paras vastalääke stressiin ja päällekkäisiin aikatauluihin, raskaisiin hetkiin ja huonoihin fiiliksiin. Pimeyteen. Perjantaina käytiin Vuosaaren uimahallissa kuutamouinnilla. Siellä paloivat kynttilät altaiden reunoilla, oli rauhoittavan hämärää, musiikki soi. Saunottiin ja uitiin, lilluttiin poreissa. Se oli yksi parhaista perjantai-illoista koko syksyn aikana.
On talvessa ja pimeydessä puolensa, vaikka jonkinlaisen talvihorroksen ne olisivatkin mukanaan tuoneet. Vähintäänkin nyt se, että joulukuunsa voi täyttää deadlinien lisäksi kynttilöillä, pitsoilla, kultaliimalla ja keijukaisilla.
