Tervetuloa, heinäkuu
Neljä viikkoa on vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi edes avannut Lilyn sivut. Syitä on monia. Ensiksikin, kesäkuun alku meni vaihdellen ja aalloittain, löytämättä sanoja, ymmärtämättä – kun tieto menetyksestä sitten vihdoinkin alkoi mennä perille, kirjoitin lähinnä päiväkirjaa, koetin levätä ja vain olla. Suru löytää aina uusia ilmenemismuotoja. Hetkittäin se on niin henkilökohtaista, ettei sanoja riitä muualle kuin päiväkirjaan tai niille kaikista läheisimmille ihmisille; niille, joiden kanssa voi kaikkein vaikeimpinakin hetkinä olla, vaikka muiden seuraa tai ihmisjoukkoja ei jaksaisi. Toiseksi syy hiljaisuuteen on ollut käytännöllinen. Neljä viikkoa olen haahuillut ilman vakituista osoitetta, nukkunut patjoilla ja äidillä ja Jaakon vanhemmilla ja Niikalla ja milloin missäkin. Lähdin välillä aamuisin lukemaan Hesarin Kaisa-kirjastolle, lainasin Runotyttöjä ja söin unicafella. Ei ollut turhan paljon päivittämiseen sopivia hetkiä tai paikkoja. Kaiken kukkuraksi myös tietotekniikka päätti irtisanoa itsensä: läppärin näyttö hajosi ja joutui korjaukseen, kännykkä ei ladannut itseään enää. Nyt käytän antiikkista lainakännykkää, jossa Internetiä merkitsee maapallon kuva sovelluksissa – Instagramit ja Whatsappit ja muut härpäkkeet ovat tällä hetkellä tauolla.
Mutta on tässä jotakin tehtykin kai, kun selaa kameran kuvia. Jossakin kaiken raskaan keskelläkin on ollut hyviä hetkiä: laiturilla Lauttasaaressa juhannuksena tai yhdessä Tokoinrannassa muistelemassa, aamukahvilla Kauppatorilla tai saunomassa Tuusulassa. Olen ollut meren äärellä niin paljon kuin mahdollista ja pistänyt opiskelukirjat ja aivoja kysyvät tehtävät tauolle, keskittynyt niihin tyttökirjoihin ja katsonut Niikalla Gilmorea, vaikka osaan dialogin ulkoa.
Toissapäivänä päästiin muuttamaan vihdoinkin takaisin kotiin. En ole ennen ymmärtänyt varmaan edes kokonaisuudessaan kodin merkitystä. Olen siivonnut, järjestellyt, poiminut kukkia kauppareissulla ja lukenut illalla sängyssä Anna-kirjaa. Eilen juhlittiin kaverin häitä, sekin oli aika kivaa. Villa Kivi ja laskeva kesäaurinko, kaverit ja meri. Toivottavasti kesäkuun pahimmat hetket jäävät taakse, ja edessä on hyviä hetkiä. Tervetuloa, vähän helpompi heinäkuu.
